Perinteitä ja historiaa

Panssarikillan juuret saavat alkunsa Talvisodan loppukuukausilta, jolloin 13 Vickers-panssarivaunua käsittänyt 4. Panssarikomppania siirtyi Karjalan Kannakselle kohdatakseen Honkaniemen aseman lähistöllä Puna-armeijan sotakoneiston. Ankarista taisteluista virisi voimakas asevelihenki, joka pian sodan päätyttyä ilmentyi aseveliyhdistyksenä nimeltä Panssariveljet r.y. Toiminta hiipui kuitenkin jatkosodan jälkeen.

Sotien päätyttyä Panssaripataljoona sijoitettiin Parolannummelle, jossa silloisen pataljoonan komentajan, everstiluutnantti Lauri Paavolan toimesta ryhdyttiin vuonna 1951 valmistelemaan oman lehden, Panssari-lehden, julkaisemista yhdyssiteeksi panssarijoukoissa palveleville ja veteraaneille. Sen taustavoimaksi perustettiin 4.10.1951 Panssari-lehden Kannatusyhdistys ry. Tuon ajan hengen mukaan oikeusministeriö kuitenkin määräsi, että yhdistykseen ei saanut kuulua panssarijoukkojen reserviläisiä ja niinpä siitä tulikin vain ”vakituisessa palveluksessa olevien panssarialan koulutuksen saaneiden” yhdistys.

Tämä rajoitus poistui vuonna 1957, kun sääntömuutoksen myötä jäseneksi hyväksyttiin ”jokainen Suomen puolustusvoimissa panssarivaunu- tai panssarintorjunta-alan koulutusta saanut henkilö”. Jäsenpohja laajeni täten myös panssarintorjuntamiehiin ja siitä lähtien veteraanit ja reserviläiset ovat muodostaneet jäsenistön enemmistö.

Panssarin Kannatusyhdistyksen, kuten uusi nimi vuodesta 1959 oli, aloitteesta pystytettiin vuonna 1959 Panssariprikaatin kasarmialueelle Pyhäntien varteen jyhkeä muistomerkki, joka omistettiin Talvi- ja Jatkosodan panssarimiesten ja panssarijääkäreiden tekojen muistoksi. Vuonna 1959 käynnistyi myös Panssarimuseon suunnittelu, jota käsitellään museon historiikissa sen sivuilla.

1960-luvun alussa alettiin uuden puheenjohtajan everstiluutnantti Martti Frickin toimesta virittää ajatusta yhtymäkillasta, johon kuuluisivat kaikkien aselajien miehet. Se loi myös edellytykset yhdistyksen nimen muutokselle. Vuonna 1964 yhdistyksen nimeksi tuli Panssarikilta r.y. ja jäseneksi kelpuutettiin jokainen "Panssarirykmentissä, Panssarikoulussa tai muissa panssariaselajin piiriin kuuluvissa joukoissa tai laitoksissa palvellut tai palveleva henkilö" sekä Vahvennetussa 1. Jääkäriprikaatissa, Panssaridivisioonassa ja erillisissä psv- ja pst-yksiköissä palvelleet veteraanit.

Vuodesta 1967 lähtien alkoi syntyä, eritoten veteraanien yhteenkuuluvaisuuden ja aktiivisuuden seurauksena, alueellisia osastoja ympäri Suomea: Tampere 1967, Helsinki 1969, Turku, Lahden seutu ja Etelä-Pohjanmaa 1977 sekä Kanta-Häme 1978.

Vuoden 1972 sääntöuudistuksessa jäseneksi hyväksyttiin edellisten lisäksi myös ”muu kiltatoiminnasta kiinnostunut Suomen kansalainen”. Näin jäseneksi pääsivät muutkin kuin vain panssari- ja panssarintorjuntajoukkojen veteraanit, reserviläiset ja aktiivisotilaat.

Panssarikillan ja usean muun tahon yhteisvaikutuksena syntyi sodanaikuisen Panssaridivisioonan komentajan kenraalimajuri Ruben Laguksen muistomerkki Hl. Koskelle (nykyinen Hämeenkoski) vuonna 1974.

Killan oma lippu otettiin käyttöön vuonna 1979. Siinä yhdistyvät perusväreinä panssarin musta, panssarintorjunnan oranssi sekä keskellä jääkärien väreissä kelta-vihreä Panssaridivisioonan kolminuolitunnus. Osastoilla on myös omat lippunsa.

Musta baretti varustettuna Panssaridivisioonan kolminuolitunnuksella otettiin käyttöön kiltapäähineenä vuonna 1980. Puolustusvoimissa panssarimiehet saivat baretin päähineekseen vasta vuonna 1983; kilta vaikutti mallina osaltaan päätökseen.

Killan ja museon suurin ponnistus on ollut uuden näyttelyhallin rakentaminen. Projekti alkoi vuonna 1985 ja hallin avajaiset olivat toukokuun lopussa 1987. Halli toi mukanaan ajanmukaiset toimisto-, kahvio- ja näyttelytilat vapauttaen samalla punaisen Piilopirtti-nimisen rakennuksen varastotilaksi.

Lisää alueellisia osastoja perustettiin: Pohjois-Suomi ja Satakunta 1988, Savo 1990 sekä Etelä-Karjala 1995.

Vuosina 2002-2003 saatettiin loppuun jo vuonna 1991 päätetty ajatus säätiöittää museotoiminta. Panssarimuseosäätiön edustajiston perustava kokous pidettiin 21.11.2002 ja säätiö rekisteröitiin 29.4.2003 ja se aloitti toimintansa toukokuun alusta. Säätiö ylläpitää museota.

Voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne ja asevelihenki kumpuavat parhaiten panssarijoukkojen kunniamarssin sanoista, jotka laati runoilija Yrjö Jylhä Talvisodassa Taipaleenjoella:

"Meillä on käsky jyrkin
uhmata kuolemaa.
Voimalla panssarinyrkin
ruhjoa vastustajaa.
Meillä ei säikytä,
meillä ei surra
- iske ja murra!"