AMOS® - Advanced MOrtar System

Nykyaikaisen taistelukentän asettamat vaatimukset 120 mm kranaatinheitinten epäsuoralle tulituelle ovat johtaneet kehitykseen kohti itseliikkuvia panssaroituja järjestelmiä, joilla on suuri tulivoima. Nykyaikaisten kranaatinheitinten on pystyttävä liikkumaan samaa tahtia omien joukkojen kanssa. Nykyisin kevyt kenttätykki voidaan korvata 120 mm:n kranaatinheittimellä, jolla on lähes sama kantama ja suurempi tulinopeus ja ammusten tulivaikutus. AMOS (Advanced MOrtar System) -järjestelmä voi ampua myös suorasuuntauksella, mikä on käyttökelpoinen ominaisuus niin itsepuolustuksen kuin kaupunkisodankäynninkin kannalta. Kahden tuliputken ja suuren tulinopeuden ansiosta AMOS-järjestelmä pystyy ampumaan maaliin 400 kg sirpaleita minuuttia kohti, mikä vastaa nykyaikaisen 155-tykistöjärjestelmän tulivoimaa. AMOS-järjestelmä voidaan asentaa moniin erilaisiin panssaroituihin alustoihin ja jopa nopeisiin taistelualuksiin, mikä täyttää käyttäjien liikkuvuudelle asettamat vaatimukset. AMOS muodostaakin ratkaisun nykyaikaisten armeijoiden epäsuoralle (ja suoralle) tulituelle asettamiin vaatimukseen nyt ja tulevaisuudessa

AMOS torni

Lyhyt johdanto

AMOS on kaksiputkinen, perästä ladattava 120 mm:n kranaatin-heitintorni, joka on tehty integroitavaksi keskikokoisiin (noin 10–25 tonnia) panssaroituihin pyörä- tai tela-ajoneuvoihin ja nopeisiin taisteluveneisiin.

AMOS XA-203

AMOS ja Patria Hägglunds

Kranaatinheitin- ja ajoneuvotekniikan johtavat yritykset Patria Vammas Oy (Suomi) ja Alvis Hägglunds AB (ennen Hägglunds Vehicle AB) (Ruotsi) aloittivat lopulta AMOS-järjestelmäksi muodostuneen järjestelmän kehittämisen jo vuonna 1995 suunnittelemalla ja valmistamalla, suustaladattavan 120 mm:n kranaatinheitinjärjestelmän prototyypin. Tämä laite koostui kahdesta perinteisestä, suustaladattavasta 120 mm:n kranaatinheitinputkesta, jotka oli kiinnitetty yhteiseen asekehtoon. AMOS M:ksi nimetty järjestelmä integroitiin tavalliseen terästorniin ja asennettiin IKV-91-alustaan. Vaikka AMOS M oli suustaladattava ja manuaalisesti käytettävä, vuonna 1996 sillä saavutettiin kuuden laukauksen ryöppy 14 sekunnissa. Tämän jälkeen kehitys on edennyt nopeasti:
Vuonna 1997 Patria Vammas/Alvis Hägglunds-työryhmä esitteli ensimmäisen perästä ladattavan kaksiputkisen 120 mm:n kranaatinheittimen prototyypin, AMOS TD:n, joka oli asennettu Hägglunds CV90 tela-ajoneuvoon.
Patria Vammas kehitti asejärjestelmän sekä siihen liittyvät elektroniset komponentit, ja Alvis Hägglunds kehitti tornin, tornielektroniikan ja ajoneuvointegroinnin. Kaikki komponentit suunniteltiin alusta lähtien moduulirakenteisiksi, jotta järjestelmä olisi helppo asentaa erilaisiin ajoneuvoihin, niin pyörä- ja tela-ajoneuvoihin kuin pieniin taistelualuksiinkin.
Huhtikuussa 1999 Patria Vammas/Alvis Hägglunds yhdistivät voimansa perästä ladattavien kranaatinheitinten kehittämiseksi: syntyi Patria Hägglunds Oy. Uusi Patria Hägglunds (PH) yritys saavutti tärkeän merkkipaalun saman vuoden kesäkuussa saadessaan Suomen puolustusvoimilta tilauksen, joka koski AMOS-tornin ensimmäisen prototyypin, PT1:n, toimittamista XA-203-ajoneuvoon asennettuna.
Syksyllä 1999 PH esitteli menestyksellä AMOS TD-tornin asennettuna ruotsalaiseen Stridsbåt 90 taisteluveneeseen. Koeammunnoissa osoitettiin järjestelmän toteuttamiskelpoisuus ja esiteltiin tulivoimaa, joka voidaan saavuttaa asentamalla kaksiputkinen 120 mm:n kranaatinheitin syvällä V-rungolla varustettuun nopeaan veneeseen. Taisteluvenekokeilut jatkuivat myöhemminkin ja syksyllä 2003 PH demonstroi menestyksellisesti miten voidaan ampua liikkeestä – ja osua – liikkuvaan maaliin. Mainittakoon, että etäisyys maaliin oli noin 5 km ja taisteluveneen sekä maalin nopeus noin 20 solmua.

AMOS CV

AMOS sopimukset tänään

AMOS FIN
Suomen puolustusvoimat tilasivat maaliskuussa 2003 yhteensä 24 AMOS-järjestelmää. Alustaksi oli sopimusneuvotteluiden edetessä vaihtunut Patrian uusi AMV 8x8-pyöräajoneuvo. Ns. 0-sarjan 4 AMOS-järjestelmää luovutetaan asiakkaalle kahdessa vaiheessa vuonna 2006 ja loput 20 vuonna 2009.
AMOS SWE
Ruotsin puolustusvoimien testien perusteella Ruotsi on myös solminut AMOS-järjestelmää koskevan sopimukset Patria Hägglundsin kanssa. Ruotsin hanke etenee sikäli eri tavalla suomeen verrattuna, että hanke on jaettu viiteen vaiheeseen. Kolmannesta vaiheesta, ns. ”product definition phase”, allekirjoitettiin sopimus huhtikuussa 2004. Ruotsin aikomuksena on tulevaisuudessa synkronoida hanke Suomen hankkeen kanssa.
AMOS USA
AMOS-teknologialisenssi myytiin alkuvuonna 2003 Yhdysvaltoihin AAI Corporation’ ille, joka vastaa Yhdysvaltain markkinoinnista. AMOS-järjestelmä on valittu Yhdysvalloissa Future Combat Systems (FCS) ohjelmassa finalistien joukkoon. Aika tulee näyttämään, miten AMOS menestyy Yhdysvalloissa.

AMOS FIN projektina – teollisuuden näkökulma

Todettakoon heti alkuun, että artikkelissani on pyydetty käsittelemään AMOS FIN projektia juuri teollisuuden näkökulmasta tarkasteltuna, erityisesti siitä mitä haasteita monessa paikassa ja maassa tapahtuva tuotekehitys ja valmistus aiheuttaa.

Perinteinen organisaatiokaavio.

Projektiorganisaatio

Lähtökohtatilanne:
- neljä pääyritystä + asiakas
- päätoimijat kahdesta maasta
- päivittäin käytetään kolmea kieltä (Suomi, Ruotsi, Englanti, joka on sopimuskieli)
- ”ali-alihankkijat” mukaan lukien toimijoita on noin 30
- ihmisiä lienee organisaatiossa 150-300 (täys- ja osa-aikaiset)
- asejärjestelmä suunnitellaan ja valmistetaan Vammalassa
- alusta suunnitellaan ja valmistetaan Hämeenlinnassa
- torni- ja torninhallintajärjestelmä suunnitellaan ja valmistetaan Örnsköldsviikissä
- ammunnanhallintajärjestelmä (AHJO) suunnitellaan asiakkaan toimesta
- projektin johto pitää majapaikkaansa Tampereella.

Yllä mainitun lisäksi meidän on otettava huomioon eri kulttuurit, ennen kaikkea kulttuurieroista johtuvat toimintatapaerot. Muutama esimerkki vastakkaisista kulttuurieroista:
Suomi-Ruotsi:
Ruotsissa ns. kollektiivisuus on paljon voimakkaampi kuin Suomessa, jossa yksi ihminen voi tehdä päätöksiä – jotka myös pitävät.
Suomalainen tulee kokoukseen tekemään päätöksiä, kun taas ruotsalainen tulee keskustelemaan mitä pitäisi tehdä ja tekee sitten päätöksen kotonaan kun on keskustellut kollegoittensa kanssa.
Ruotsissa kaikkien pitää olla samaa mieltä ennen kuin päätös voidaan tehdä. Mukana olevat sitoutetaan tehokkaammin.
Alvis Hägglunds – Patria Weapon Systems – Patria Vehicles – Patria Hägglunds (+ asiakas ja loppukäyttäjä):
Alvis Hägglunds (AH) on selvästi ”jäykempi ja hierarkkisempi” kuin Patrian yritykset. Tämä johtuu pitkälti tavasta tehdä päätöksiä sekä siitä, että AH on suurempi organisaatio. Oman vivahteensa tuo vielä AH:n omistaja, englantilainen Alvis plc.
Toisaalta, kun AH vihdoin tekee päätöksen tulosta syntyy nopeasti, koska resurssit ovat suuret ja mukana olevat ovat olleet tekemässä ko. päätöksen. Ihmettelemiseen ei mene aikaa.
”Svedupelle – Finnjävel”:
Ehkä ei niin yllättävää, mutta ikävä kyllä henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttavat aika paljon. Täytyy muistaa, että yhteistyö edellyttää jatkuvaa kanssakäymistä, mikä tietenkin ei ole kovin hedelmällistä ellei tulla toimeen keskenään.
Lähtökohtatilanteeksi tulikin kiteytettyä kutakuinkin se ongelmakenttäalue, jossa teollisuus – ja ennen kaikkea projektipäälliköt elävät. Mukaan pitää vielä ottaa asiakas (PvMatLE) sekä loppukäyttäjä (puolustusvoimat) vaatimuksineen. Täytyy muistaa, että kun kumartaa yhteen suuntaan niin toinen osapuoli näkee totuuden aivan toisen näköisenä.

Funktionaallinen organisaatio

Teollisuuden ratkaisut projektin hoitamiseen

Koska projektissa on useita tasoja, esim. system level ja subsystem level eli suomeksi esim. kranaatinheitinajoneuvo ja asejärjestelmä tai torni, rakennettiin projekti-organisaation työryhmät osittain järjestelmätason, osittain resurs-sien sijainnin mukaan ja osittain vaatimusten mukaan. Yhteistyön merkitys on kuitenkin todettu olevan ns. kriittisellä polulla, joten funktionaalisesti organisaatio näyttää aivan toiselta: AMOS FIN projektin työryhmät sekä yhteistyön tarve eri ryhmien välillä. Sama organisaatio kuin ”perinteinen”, mutta yhteistyön tarve on yritetty sisältää kuvaan. Keskeisiä ryhmiä ovat development sekä system safety. Ohjenuoraa pitävät APG, joka on ylin ryhmä projektin sisällä sekä projektin rajat antavat Commercial ja quality assurance ryhmät. Yllä olevalla organisaatiorakenteella pitäisi sitten saada tulosta aikaiseksi. Tehtävä purettiin osiin, eli kaikki asiakkaan vaatimukset (noin 1250 kpl) jaettiin työryhmien kesken ohjeella ”ota yhteyttä asiakkaan nimeämään yhteyshenkilöön ja ratkaise hänen kanssaan miten esität ja hyväksytät oman pottisi”. Muutamalla lisätarkennuksella näin on kutakuinkin meneteltykin. Ehkä tärkein lisäys ohjeeseen oli aikamääreet, sillä sopimuksen voimaan astumisen jälkeen oli/on vain runsas vuosi aikaa päättää suunnitteluvaihe ja löytää ratkaisuperiaatteet yli 400:lle asiakkaan vaatimukselle. Näiden n. 400 vaatimuksen katselmus määrättiin pidettäväksi neljässä eri tilaisuudessa, n. 2-3 kuukauden välein. Ohjeen taustalla piilee yhdessä PvMatLE:n projektivastaavien kanssa tehty toteamus, että on ”vaikeaa” löytää henkilöä, joka osaisi projektin kaikki osa-alueet, esim. sähkö, elektroniikka, mekaniikka, materiaalitekniikka, häivetekniikka, asetekniikka, jne. Asiakkaan puolella projektiin on valjastettu yksi henkilö kokopäiväiseksi AMOS-mieheksi, ”ns. 100% mies” (projekti-insinööri), ja muut, ts. projektipäällikkö (”50% mies) sekä asianhoitajat pääosin 10% työpanoksella. Teollisuuden työryhmävastaavien tulee siis ottaa yhteyttä juuri MatLE:n asianhoitajiin ja ”myydä ratkaisunsa” heille. Jokaisella asianhoitajalla on omat tarpeensa ja tyylinsä, joten ratkaisut ovat hieman erinäköisiä kussakin työryhmässä. Eräissä ryhmissä kuva kertoo enemmän ja toisissa kuvia ei juurikaan käytetä. Kun PvMatLE:n asianhoitaja on saatu ”ylipuhuttua” täytyy hänen vielä hyväksyttää ratkaisu tekniseltä päälliköltä, jolla on mahdollisuus vaatia lisäselvennyksiä, pyytää tarkentamaan tai hylätä esitetty ratkaisu. Ellei hyväksyntää tule, työryhmä valmistelee uuden ratkaisun tai tarkentaa edellistä, esittää asianhoitajalle, joka hyväksyttyään uuden ratkaisun vie asian uudestaan tekniselle päällikölle. Alustavasti näyttää siltä, että vastuun jakaminen työryhmille ja asianhoitajille on ollut oikea, ellei jopa ainoa mahdollinen, ratkaisu näin laajassa tuotekehitysprojektissa. Aina toki löytyy parannettavaa, mutta ratkaisu tuntuu toistaiseksi olleen onnistunut.

AMOS navy

Tilanne AMOS FIN projektissa tällä hetkellä

Toukokuun lopulla pitäisi suunnittelu jäädyttää. Ns. Critical Design Review (CDR) on katselmus, AMOS FIN tapauksessa sarja katselmuksia, jossa ”asiakas hyväksyy suunnittelun ja antaa toimittajalle luvan aloittaa valmistuksen”. Tärkeästä tilaisuudesta on siis kyse, sillä CDR:ssä hyväksytyn suunnittelun perusteella Suomen puolustusvoimat saavat ensimmäiset neljä 0-sarjan Amostaan, tai siis kranaatinheitinpanssariajoneuvoansa. Muutokset ovat toki mahdollisia CDR:n jälkeenkin, mutta selvästi aikaa vieviä, koska asiat on lyöty lukkoon.

AMOS FIN (animoitu ja PT1 torni)

Projektipäällikön toivomuslista joulupukille

Teollisuudelta toivon enemmän tietotaitoa siitä mitä loppukäyttäjä (puolustusvoimat) loppujen lopuksi tarvitsee. Paras tekninen ratkaisu ei aina ole paras ratkaisu taistelukentällä. Hieman helpotusta on tuonut se, että ”sattumalta” kaikki kolme Suomessa olevaa projektipäällikköä (Patria Weapon Systems, Patria Vehicles sekä Patria Hägglunds) ovat evp miehiä (majuri sekä kaksi kapteenia). Asiakkaalta toivon enemmän henkilöresursseja. AMOS FIN on ”yhteistyötuotekehitysprojekti”, siis tärkeä osa puolustusvoimien ajamaa ”kumppanuusohjelmaa”, ja yhteistyössä tarvitaan kaikkia osapuolia. Tiedän, että henkilöresurssit ovat kiven takana, mutta mielestäni asiassa ei ole oikotietä: joko enemmän henkilöresursseja (lukumäärällisesti tai ajallisesti 10% --> 100%) tai vaihtoehtoisesti ei osallistuta tuotekehitykseen vaan maksetaan siitä mitä saadaan – toki vaatimusten mukaisesta tuotteesta.

AMOS M113 stretched

Patria Hägglunds
AMOS FIN projektipäällikkö Joakim Petersen-Dyggve
AMOS tuotepäällikkö Kari Reunamäki