Selonteko linjaa maanpuolustuksen seuraavat kehittämiskohteet

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta annettaneen syyskuun aikana. Edellinen selonteko julkistettiin 13.6.2001. Uuden selonteon valmistelussa on näkynyt selkeä ero vuoden 2001 selonteon valmisteluun verrattuna. Vuonna 2001 selonteon valmisteluvaiheessa käytiin runsas ja osittain jopa asiaton kirjoittelu ja keskustelu ennen selonteon julkistamista. Nähtävästi tästä on otettu oppia. Nykyisen selonteon valmisteluvaiheessa olevista asioista ei ole tihkunut kovin paljon etukäteistietoa. Valmisteilla olevat asiat on haluttu ja pystytty pitämään salassa. Päättäjien ja valmistelijoiden kannalta kiusallinen julkinen keskustelu on vältetty. Valmisteluvaiheessa on kuultu niitä asiantuntijoita, joita valmistelijat ja päätöksentekijät ovat nähneet tarpeelliseksi.

Ennen selonteon julkistamista ei tulla käymään minkäänlaista merkittävää julkista keskustelua selonteon linjauksista tai yksityiskohdista. Toisaalta kun selonteko annetaan eduskunnalle, valtioneuvosto on tehnyt omat päätökset selonteon asioista. Sen jälkeen selonteon asioihin ei pystytä vaikuttamaan eikä saamaan muutoksia, koska hallitus tulee tietysti pitämään kiinni linjauksista. Eduskunta ottaa toki kantaa selontekoon ja voi saada joihinkinpieniin kohtiin muutoksia. Hallituspuolueilla on kuitenkin enemmistö eduskunnassa, joka takaa selonteon linjausten pitävyyden.

Ainakin sotilaiden osalta valtioneuvoston selonteko on päätös, jonka pohjalta jatketaan puolustusvoimien kehittämistä. Tämän takia julkista arvostelua ei enää päätösten jälkeen kentältä kuulu. Sotilaat on koulutettu siten, että ennen päätöksen tekoa esitetään mielipiteitä

perusteltuja näkemyksiä. Kun päätös on tehty, alkaa päätösten toteuttaminen. Eriävät mielipiteet sysätään syrjään. Vuoden 2001 selonteon valmisteluvaiheessa pystyttiin jollakin tavoin esittämään erilaisiakin mielipiteitä käsiteltävistä asioista. Vuoden 2004 selonteossa se ei ole mahdollista.

Missä vaiheessa kansalaismielipiteen tulisi vaikuttaa päätöksentekoon – ennen vai jälkeen päätösten?

Vaikka tietoa selonteon linjauksista on tullut julkisuuteen vähän, niin jotakin kuitenkin tiedetään. Puolustusvoimien kannalta tärkeimpänä asiana lienee johtamisjärjestelmässä tapahtuvat muutokset. Maanpuolustus-alueiden ja sotilasläänien esikunnat lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan maavoimien esikunta sekä viimeisimmän lehtitiedon mukaan seitsemän alueellista johtoporrasta. Lehdissä mainittiin jo esikuntien todennäköisimmät sijaintipaikat. Maavoimien esikunnan paikasta on jo pitempään väännetty kättä Mikkelin ja Hämeenlinnan välillä. Alueellisten esikuntien osalta ei vielä ole käyty julkista keskustelua sijaintipaikoista. On puhuttu aikaisemmin neljän tai viiden johtoportaan tarpeesta. Nyt julkisuuteen tuli selvästi suurempi tarve. Lisäykset taisivat kohdentua itään ja pohjoiseen?

Näyttää siltä, että Hämeenlinna häviää kilpailun maavoimien esikunnan paikasta. Hämeenlinna on puolustusvoimien tarpeiden näkökulmasta selvästi edellä Mikkeliä, mutta Mikkeli sijaitsee keskustan tukialueella. Maavoimien esikunnan sijoittamispäätös tehdään poliittisin perustein. Koska päätös tehdään poliittisen perustein, voidaan tietysti kysyä, miksi Hämeen suhteellisen vahva edustus hallituksessa, ei ole vaikuttanut edes muodollisesti tasapuolisena kohteluna päätöksenteossa. Jos kerran Savon suunnalla edellytetään maakunnan edustajien vaikuttavan esikunnan saamiseksi sinne, niin samaa voivat hämäläiset edellyttää omilta edustajiltaan. Asialinjalla Hämeenlinna olisi vahvoilla.

Puolustusvoimien kehittämisessä pitää ensisijaisena ottaa huomioon sodan ajan tarpeet. Ainakin sitä on tähän asti kaikessa kehittämisessä pidetty tärkeimpänä asiana. Seuraavaksi tulee rauhan ajan toimivuus. Kolmantena voidaan ottaa huomioon aluepolitiikka, jos muut perusteet ovat edes jollakin tavoin tasavahvoja. Nyt maavoimien esikunnan sijoitus määräytyy aluepolitiikan perusteella. Muilla perusteilla ei näytä olevan painoarvoa. Päätöksenteossa valtakunnan edun tulisi aina olla tärkeimmällä sijalla.

Hämeenlinnassa 30.8.2004

Päätoimittaja Ari Parkkola