Ollako vai eikö olla?

Valtioneuvoston selonteko, Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, on tätä kirjoitettaessa eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä ja tullenee eduskunnan täysistunnon käsittelyyn ennen joulua. Selonteko linjaa mm. puolustusvoimien sodan ajan joukkojen määrät ja niiden kehittämisaikataulut. Kehittämisen perustana on 350 000 henkilön sodan ajan organisaatio. Käyttöön annettavista taloudellisista resursseista pyritään kolmannes käyttämään puolustusmateriaalihankintoihin.

Maavoimien vahvuus vuonna 2008 on 285 000 henkilöä. Maavoimien operatiivisten joukkojen vahvuus on 60 000 ja alueellisten joukkojen 225 000 henkilöä. Operatiivisiin joukkoihin kuuluu mm. yksi panssariprikaati ja kaksi mekanisoitua taisteluosastoa. Sodan ajan joukkojen vahvuudet ja joukkotyypit määrittävät rauhan ajan tuotantovelvoitteet. Rauhan ajan muutokset koskettavat suoraan puolustusvoimien palveluksessa olevaa henkilöstöä ja kuntia, joissa puolustusvoimat toimivat.

Vuoden 2012 loppuun mennessä on tarve vähentää 1200 henkilötyövuotta ja kohdentaa 500 henkilötyövuotta eri hankkeisiin. Täten henkilöstömuutokset koskevat noin 10 prosenttia koko puolustusvoimien henkilöstöstä. Pääosin vähentäminen tapahtuu luonnollisen poistuman kautta.

Maavoimissa tapahtuu suurimmat muutokset rauhan ajan organisoinnissa. Maavoimien johtamista varten perustetaan maavoimien esikunta Mikkeliin sekä perustetaan seitsemän sotilaslääniä alueellisiksi johtoportaiksi entisten maanpuolustusalueiden ja sotilasläänien esikuntien lakkauttamiseen liittyen.

Hämeenlinnaan perustetaan Länsi-Suomen sotilasläänin esikunta. Johtoportaiden perustamiseen ja niiden sijoituspaikkakuntiin selonteko ottaa selkeän kannan.

Selonteko toteaa: “Maavoimien koulutusorganisaatio muutetaan vastaamaan varusmieskoulutuksen mukaista tarvetta. Muutos toteutetaan muun muassa uudelleen organisoimalla ja yhdistämällä joukko-osastojen hallintoa ja organisaatioita sekä tarkistamalla niiden tehtäviä.” Selonteko poikkeaa vuoden 2001 selonteosta, jossa yksiselitteisesti todettiin lakkautettavat joukko-osastot ja laitokset. Mitä muutoksella tarkoitetaan? Miksi jätettiin epävarmuus?

Puolustusvoimien koulutusorganisaatio on liian vahva selonteon linjaamiin sodan ajan joukkojen koulutustarpeisiin, putoaahan sodan ajan joukkojen vahvuus 100 000 henkilöllä. Puolustusvoimien koulutusorganisaatio on liian vahva pienenevien ikäluokkien koulutustarpeisiin nähden. Näistä näkökohdista on muutokset vääjäämättömiä. Keskusteluissa ja kirjoitteluissa on ollut esillä joukko-osastoja. joitten olemassaolo on ollut uhattuna. Oliko tämä osavoitto näille joukko-osastoille? Ei ollut.

Ilmaan jää kysymys: Ollako vai eikö olla? Puolustusvoimien kehittämisen kannalta pitää vuosittain tehdä päätöksiä mihin resursseja suunnataan. Taloudellisia resursseja tuskin kannattaa suunnata joukoille, jotka ovat lakkauttamisuhan alla, yhtään enempää kuin välttämätön, ennen kuin päätökset on tehty puoleen tai toiseen. Epävarmuus tulee heijastumaan kaikkiin asioihin. Henkilöstö haluaa siirtyä asuin alueensa mahdollisiin pysyviin tehtäviin. Henkilöstö ei voi tehdä pitkän ajan suunnitelmia ennen päätöksiä. Henkilöstön kannalta epävarmuus on paljon pahempi asia kuin selkeät päätökset lakkautettavista ja jäävistä joukko-osastoista.

Rauhan ajan koulutusorganisaation päättämiseksi on kaikki tieto olemassa. Henkilöstön kannalta parasta on tehdä päätökset mahdollisimman nopeasti, jolloin jää riittävästi aikaa muutosten toteuttamiseksi. Suurin virhe olisi jättää päätös seuraavalle hallitukselle, jolloin muutokset joudutaan tekemään pakon sanelemina, nopealla aikataululla ja mahdollisesti suurempina supistuksina kuin olisi tällä hetkellä tarvetta.

Kuitenkin kannattaa katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen. Selonteko linjaa puolustusvoimien kehittämisen - ja ne linjaukset ovat henkilöstönkin kannalta voittopuolisesti positiivisia.

Hämeenlinnassa 28.11.2004

Päätoimittaja Ari Parkkola