Viisautta on varautua pahimpaan.

Hirmumyrsky Katrinan tuhot ovat valtavat. Inhimilliset ja taloudelliset menetykset ovat niin suuret, että tapahtuman jälkipyykki tulee olemaan esillä USA:n sisäpolitiikassa pitkään. Kysymys tulee olemaan: Miksi näin pääsi käymään ja miksi pelastustoimet eivät käynnistyneet ripeämmin? Jo nyt on näkynyt asiantuntijoiden lausuntoja, joissa sanotaan varoitetun tuhon mahdollisuudesta. Päättäjien tulee olemaan vaikea vastata esitettyihin syytöksiin. Varmasti tapahtumaa edeltävänä aikana on ollut asiantuntijoita, jotka ovat todenneet riskit pieniksi. Näitä asiantuntijoita ei tulla näkemään julkisuudessa, ainakaan vapaaehtoisesti, kertomassa olleensa väärässä. Poliittinen taho joutunee ottamaan vastuun tapahtuneesta - kuten pitääkin. Vastuu tehdyistä virheistä voi jäädä kuitenkin alemman johtajatason kannettavaksi.

Hirmumyrskyn aiheuttama tuho on siitä poikkeuksellinen tapahtuma, että he jotka ovat vastuussa tehdyistä tai tekemättömistä päätöksistä, joutuvat vastaamaan myös jälkiselvittelystä. Pääsääntöisesti huonot tai väärät päätökset jäävät seuraajien tai jopa seuraavan sukupolven ratkaistavaksi. New Orleansissa säästöjä haettiin väärästä paikasta kun kaupunkia suojaavaa patorakennelmaa ei vahvistettu kestämään kovimmankin hirmumyrskyn voimaa. Haluttiinko selvitä pienin kustannuksin ja uskoa parasta?

Suomessa kansallisia uhkia on käsitelty mm. turvallisuusja puolustuspolitiikan selonteoissa. Kansallisesti uhkia tulee tarkastella niiden vaikuttavuuden näkökannalta. Mitä pahemmat seuraukset toteutuneella uhkalla on kansalaisten turvallisuuteen ja yhteiskunnan toimivuuteen, sitä suuremmat ”vakuutusmaksut” yhteiskunnan kannattaa etukäteen maksaa. ”Vakuutusmaksuilla” pienennetään seuraamuksia tai parhaassa tapauksessa voidaan välttää koko katastrofi. Puolustusvoimiinkin sijoitetut resurssit ovat eräänlaista ”vakuutusmaksun” maksamista. On varauduttu pahimman varalle, jotta aseellisen kriisin sattuessa pystytään turvaamaan yhteiskunnan toimintakyky ja säilyttämään itsenäisyys.

Puolustusvoimien tulee lähteä suunnittelussa pahimmasta vaihtoehdosta. Ei todennäköisimmästä vaan pahimmasta. Jos kyetään vastaamaan pahimpaan uhkakuvaan, pystytään vastaamaan tyydyttävästi muihinkin uhkakuviin.

Hyvää syksyn alkua!

Päätoimittaja Ari Parkkola