Vala vannottiin raviradalla 26.8.2005
Mikael Voikkala

Panssariprikaatilla on ollut tapana järjestää kesän saapumiserän sotilasvala jossakin lähialueen kunnassa. Prikaatin esikunnan kanslian päällikkö, kapteeni Juha Saarinen on ollut valatilaisuuksien puuhamiehenä vuodesta 2000. Tuona aikana valanvannojat on marssitettu Valkeakoskelle, Hauholle, Tampereelle, Urjalaan ja Iittalaan.

Perinteen tarkoitus on saada Puolustusvoimat näkymään sotilasalueiden ulkopuolella. Tampereen keskustorilla ei varmasti voinut olla huomaamatta. Ja mikäs siinä esittäytyessä, kun tuolloin tuliterä Leopard 2A4 -panssarivaunu oli ensimmäistä kertaa näytteillä yleisölle. Organisoinniltaan vaativa tapahtuma on syöpynyt hyvin Saarisen mieleen, sillä parintuhannen sotilaan majoittaminen keskustan lähelle Ratinanniemeen ja ohimarssi keskeisellä Hämeenkadulla olivat jotakin ennenkokematonta.

Valatilaisuuden suunnittelu alkaa jo edeltävänä syksynä, kun jokin lähialueen kunta tarjoutuu järjestäjäksi. Puitteet tutkitaan huolellisesti. Kesän 2005 sotilasvalan näyttämö on Forssassa. Paikkakunta on sopivien liikennejärjestelyjen takana ja Pilvenmäen raviradan ympäristö täyttää tiukat valintakriteerit.

Sotilaita riitti lähes koko etusuoran leveydeltä, mutta kaarteen puolelle ei tarvinnut mennä.

Liikennejärjestelyjen on toimittava polkupyörämarssilla. Sotilaiden majoituspaikat valapaikan läheisyydessä vaativat tilansa, puhumattakaan valapäivän vieraista, kun kyseessä on avoin tilaisuus. Yhteensä tapahtumaan osallistuu kolmesta neljään tuhanteen ihmistä, ja heidän pitäisi mahtua nauttimaan maastolounas lähistöllä. Myös ohimarssin toteuttamiseen tarvitaan laaja alue.

Kulutus kasvaa
Torstaiaamupäivänä Parolannummelta lähtee tasaisin väliajoin pitkiä polkupyöräletkoja. Peräpäätä pitävät Hämeen Panssaripataljoonan joukot ohittavat prikaatin portin hieman puolenpäivän jälkeen.

Vajaan seitsemänkymmenen kilometrin taipaleen taukopaikka on Rengossa. Pilvipoutaisena alkanut päivä on muuttunut aurinkoiseksi. Jos marssijoukon kärki on selvinnyt vähällä hienvuodatuksella välietapille, loppumatkasta tulee uuvuttava.

Tommi Hyvönen (oik.) tuli vanhempiensa Kaukon ja Helenan kanssa seuraamaan pikkuveljensä edesottamuksia. Eturivin paikka Jääkäritykistörykmentin joukkojen kohdalla takasi jatkuvan näköyhteyden perheen sankariin.

Matkalaiset täydentävät juomapullojaan hanakasti. Tuleva valanvannoja Ville-Pekka Tila autokomppaniasta on selvinnyt alkumatkasta noin litran nestetankkauksella. Vaikka alokkaan voimat ovat riittäneet hyvin ja vauhti on ollut sopiva, hän tietää varautua runsaampaan kulutukseen. Taivalta on enemmän edessä kuin takana ja säätilan muutos puristaa mehut pyöräilijöistä.

Tilan kuulema huhu kertoo, että perillä odottaisi todellinen helpotus kylpylä Vesihelmen loiskeissa. – Siskoni on töissä siellä ja on kertonut, että paikka on varattu täksi illaksi tuhannelle hengelle, Tila sanoo. Siitä huolimatta hän suhtautuu huhuun epäilevästi.

Sulkeisharjoituksia leiripaikalla
Kerrankin armeijan tornihuhu pitää paikkansa! Kylpylä on vuosihuollon takia suljettu muilta vierailta. Hyvä niin, sillä altaissa on ahdasta ilman ulkopuolisiakin. Puolen tunnin visiittikin on balsamia raskaan pyörämarssin jälkeen.

Aikaisin leiripaikalle saapuneet joukot ovat saaneet telttansa ajoissa pystyyn. Joutilaana makaavia taistelijoita näkyy siellä ja täällä. Poikkeuksellisen lämmin loppukesän ilta pitää ilmeet hymyvoittoisina vaikkakin väsyneinä.

Erään teltan luona alokkaat pitävät keskenään sulkeisia. Heidän mielestään on hyvä takoa aseotteet ja lakin käsittely kunnolla selkäytimeen. Suunnittelematon tempaus ei tosin ole tulevien autosotamiesten ensimmäinen. He ovat aiemmillakin leireillä pitäneet sulkeisia ja harjoitelleet “tetsausta” omalla ajalla.

– Sulkeisissa aika menee nopeammin kuin missään muussa koulutuksessa. Kun tuntuu, että olisi mennyt vartti, onkin mennyt kaksi tuntia ja sulkeiset päättyvät, Joni Koskinen perustelee.

Miehet uskovat, ettei harjoittelun ansiosta kriittisinkään tarkkailija löytäisi valan yhteydessä heidän liikkeistään moittimista.

Pieni säikähdys
Sotilasvakuutuksen antajat saavat ylennyksen ravikeskuksen sisällä vajaa tunti ennen varsinaisen valatilaisuuden alkamista. Vakuutuksen – samoin kuin valankin – esilukijana toimii Forssan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Penttilä.

Teppo Sulonen (vas.) ja Ville-Pekka Tila ovat voimissaan taukopaikalla. Puolen tunnin hengähdys tuli kuitenkin tarpeeseen.

"Lakki – päästä!" Janne Aronen (vas.), Juha Keskinen ja Tatu Kilkki tottelevat kuuliaisesti vertaistaan Joni Koskista.

Kymmeneltä koko raviradan etusuoran leveys on täynnä sotilaita. Panssariprikaatin sotilaspastori Kari Heiskanen lausuu perinteiseen tyyliin runonsäkeitä kirkollisen sanoman lomassa.

Juhlaan ilmaantuu pientä dramatiikkaa juuri samalla hetkellä, kun eversti Ilkka Pitkänen nimittää varusmiehiä uusiin sotilasarvoihinsa. Panssarihuoltokomppanian muoto särkyy yhden varusmiehen pyörtyessä yllättäen. Taistelutovereiden ja erään kouluttajan ripeällä toiminnalla pyörtyjä saadaan äkkiä muodon taakse suojaan. Lääkintämiehet ovat nopeasti antamassa apua ja tuore panssarimies virkoaa nopeasti.

Ohimarssin alkaessa yleisön haukankatseet tarkentuvat ja kamerat välkkyvät, kun oma poika marssii ylväästi. Espoolaiset Kauko, Helena ja Tommi Hyvönen ovat tosin saaneet seurata perheensä juhlakalua aitiopaikalta koko ajan. Pikkuveli oli seurannut Tommin neuvoa ja päätynyt tämän tavoin Kranaatinheitinkomppaniaan. Vuonna 1998 armeijan käynyt Tommi muistelee, ettei valatilaisuus ole paljon seitsemässä vuodessa muuttunut.

Kunhan kuopus pääsee lauantaina lomille, nelikko matkaa rentoutumaan mökille. Hyvösen perheessä armeija ei pääse unohtumaan lomankaan aikana, sillä ohjelmassa on metsästystä kiväärillä ja haulikolla, kertoo Kauko-isä.