Natoon vai ei?
Presidentin vaali on tuonut Nato-keskustelun taas esille. Päätös Natoon liittymisestä tai liittymättömyydestä on poliittinen. Demokratiassa se tarkoittaa myös kansalaisten tahdon huomioimista. Suomessa se ei välttämättä tarkoita kansanäänestystä. Jotta demokratia toteutuisi, se edellyttää kuitenkin aiheen pitämistä yhtenä vaaliteemana jossakin valtiollisessa vaalissa. Luonnollisimpana vaalina voidaan pitää eduskuntavaaleja, mutta presidentin vaalitkin voitaisiin käydä turvallisuusteeman alla. Nyt käytäviä vaaleja ei käydä liittoutumisen näkökulmasta, vaikka joillekin ehdokkaille se on tärkeä vaaliteema. On mielenkiintoista nähdä tuoko Natoon liittymisen kannattaminen lisä-ääniä ko. ehdokkaille.
Suomen turvallisuudesta keskusteltaessa ei voida välttää keskustelun kääntymistä Venäjään. Se saattaa olla syy keskustelun laimeuteen. On pystyttävä erottamaan olemassa oleva nykytilanne ja mahdollinen tulevaisuuden kehitys. Sotilaille on itsestään selvyys, käsiteltäessä uhkia, olemassa oleva tilanne ja potentiaalinen uhka. Potentiaalisessa uhkassa tarkastellaan sotilaallista kykyä toimia, jos poliittinen tilanne kääntyisi huonoon suuntaan. Suomella pitää olla kyky tarvittaessa vastata tähän uhkaan. Kun puhutaan tulevaisuuden ennustamisesta, erilaisia kehitysvaihtoehtoja voi löytää useita, jotka johtaisivat Venäjällä Suomen ja EU:n kannalta huonompaan suuntaan. Samalla tavalla voi löytää useita vaihtoehtoja, jotka johtaisivat parempaan suuntaan. Kaikkiin realistisiin vaihtoehtoihin on hyvä varautua. Viisas varautuu pahimpaan.
Suomen turvallisuuden näkökannalta avainkysymys on: Jos EU joutuisi ristiriitaan Venäjän kanssa, jonka seurauksena alkaisi sota, voisiko Suomi pysyä sotatoimien ulkopuolella? Jos vastaus on ei, niin Suomen luonnollinen suunta on liittoutuminen. Jos vastaus on kyllä, niin vaihtoehtoja on useampia. Vaikeus on siinä, että kukaan ei voi etukäteen tietää asiaa. Poliittisten päätöksentekijöiden on vietävä Suomea omien näkemystensä suuntaan. Suunnalle on saatava riittävä kannatus.
Toinen kysymys on: Voisiko Suomi joutua erillissotaan Venäjää vastaan? Tähän on yhtä vaikea antaa vastausta. Liittoutumisen kautta ei voi joutua erillissotaan, mutta ei voi myöskään jäädä sodan ulkopuolelle. Tällöin Suomi olisi
aina etulinjassa. Arviointiin vaikuttaa myös puolustusvoimien suorituskyky. Mitä vahvemmat puolustusvoimat, sitä paremmat mahdollisuudet on pysyä mahdollisen sotilaallisen kriisin ulkopuolella.
Suomen kannalta EU:n tai Naton kykyyn puolustaa Suomen aluetta ei saa luottaa liikaa. EU:n jäsenvaltiot ovat keventämässä ja pienentämässä sotilaallista voimaansa. Venäjää ei nähdä sellaisena uhkana, että sitä vastaan täytyisi erityisemmin varautua. Näkemykset EU:n sisällä vaihtelevat. Venäjän rajanapureilla ei ole yhtä suurta varmuutta Venäjän tulevaisuuden kehityssuunnasta kuin EU:n pääosalla. Se näkyy myös kunkin maan puolustuksen rakenteessa. Monelle EU:n jäsenelle pääpaino on enemmän kriisinhallintajoukkojen luomisessa ja alueellisten sotien hallinnassa kuin suursodan mahdollisuudessa. Suomen alue on EU:n kannalta sivusuunta. Mahdollisessa kriisissä Venäjän kanssa painopiste olisi alkuvaiheessa muualla kuin Suomen suunnalla. Paljonko vähäisiä joukkoja riittäisi Suomen alueelle? Se on varmaa, että ratkaisutaisteluja ei käytäisi Suomen alueella. Toisaalta sodassa vähäinenkin apu on parempi kuin jäädä ilman apua.
Suomi on hyväksymässä vastatuulessa olevan EU:n perustuslain. Siinä todetaan mm: ” Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen.” Tuskin Euroopan yhteistä puolustusta halutaan toteuttaa ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa. Jos EU joutuisi joskus tulevaisuudessa kriisiin Venäjän kanssa, siinä kriisissä halutaan varmasti USA EU:n rinnalle. Toisaalta jos EU:n jäsenvaltio joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja EU toteaa olevansa sodassa, velvoittaako se Nato-maiden osallistumista puolustukseen? Onhan monet EU:n jäsenvaltiot Naton jäseniä.
Sotilaat ovat asiantuntijoita sotilaallisessa maanpuolustuksessa. Sen takia toivoisikin perusteltua keskustelua liittoutumisen ja liittoutumattomuuden sotilaallisista vaikutuksista. Poliittisten asiantuntijoiden toivoisi keskustelevan poliittisista vaikutuksista. Ilman perusteellista keskustelua pääosa suomalaisista muodostaa käsityksensä asiasta tunnepohjaisesti
Loppujen lopuksi Euroopan turvallisuus on suuri kokonaisuus eikä siitä keskustelusta voida jättää mitään osaa käsittelemättä. Ei myöskään Naton osuutta. Vaikeus on saada monimutkainen kokonaisuus pelkistettyä ymmärrettävään muotoon, sitä kuitenkaan liikaa yksinkertaistamatta.
On ratkaisu mikä tahansa, suomalaisten on hyvä muistaa, että tämän maan puolustamista ei tule jättää kenenkään muun tehtäväksi kuin suomalaisten. Silloin se tulee parhaiten hoidettua. Suomalaisille tämä maa on aina pääsuunta, ei koskaan sivusuunta.
Hämeenlinnassa 4.12.2005
Rauhallista Joulua toivottaen!
Päätoimittaja Ari Parkkola