Onko selontekomenettely aikansa elänyt?

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset tarkastellaan kerran neljässä vuodessa. Valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon, jossa käsitellään laajasti Suomen turvallisuuspolitiikkaa ja puolustusvoimien kehittämistä. Puolustusvoimien osalta linjataan tehtävät ja niihin liittyvä kehittäminen. Kehittämisen oleellisena osana ovat budjettikehykset.

Selonteko on poliittinen paperi, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen realismin kanssa. Kun selonteko annetaan eduskunnalle, sitä kehutaan ja tyytyväisyys on silmiinpistävä. Suomalaisille se näyttää siltä kuin puolustusvoimien kehittäminen olisi hallinnassa ja se etenisi hallitusti.

Todellisuudessa selonteko on puolustusvoimien kehittämisen kannalta minimiin tingitty kehitysohjelma, jolla määritetään puolustusvoimissa tehtävät rakenteelliset muutokset.

Kun minimiin rahoituksen osalta tingitty selonteko on käsitelty eduskunnassa, alkaa välittömästi todellisuus tulla esille. Selonteko on vain taso, josta aloitetaan puolustukseen suunniteltujen resurssien vähentäminen.

Edellisen selonteon hyväksymisen jälkeen välittömästi ilmoitettiin puolustusvoimiin kohdistuvista säästöistä. Sama menettely näyttää jatkunut joka vuosi valtion budjettia laadittaessa. Vaatimukset puolustusvoimiin kohdistuvista säästöistä kaikkien resurssien osalta on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Ymmärtäisin, jos valtion talouden suunta olisi selonteon laskennan pohjana olleisiin arvioihin verrattuna muuttunut selkeästi huonompaan suuntaan ja valtion taloudellinen tilanne vaatisi säästöjä. Tämän paremmin ei valtiontalouden ennusteet voi osua kohdalleen eli on arvioitu kohtuullisen oikein talouden kehitys. Miksi siis selonteon kehyksiä ei voi noudattaa?

Selonteko on linjaus turvallisuuspolitiikan suunnasta. Puolustusvoimien osalta se kertoo valtioneuvoston kannan siitä miltä tasolta puolustusvoimat aloittaa säästämisen. Sekin on valtioneuvoston oikeus, koska se päättää resursseista, joita puolustukseen osoitetaan. Selonteko antaa kansalaisille väärän kuvan valtioneuvoston todellisesta tahdosta. Kansalaiset luulevat, että puolustuksesta halutaan pitää huolto. Yksittäisten säästöpäätösten seurauksia ei tarvitse sen enempää kellekään perustella, ne pystytään toteuttamaan ilman isompaa meteliä vuosittain. Ainoastaan puolustusvoimat tuskailee mistä taas käsketyt vähennykset voidaan ottaa.

Mutta miksi selontekoon ei laiteta todellisia kehyksiä?

Koska niillä kehyksillä selontekoon ei voitaisi kirjoittaa puolustusvoimille käskettyjen tehtävien toteuttamista. Pienemmillä kehyksillä ei pystytä annettuja tehtäviä toteuttamaan. Vuosittaiset supistukset tarkoittavat samaa asiaa, mutta se ei ole poliittisesti niin hankalaa kun tehtäviin ei tarvitse julkisesti ottaa kantaa.

Maanpuolustuksenkin on saatava tarvitsemansa rahoitus. Selonteko on linjannut tarvittavan minimirahoitustarpeen. Pidettäköön siitä kiinni.

Hyvää kevään alkua toivottaen
Hämeenlinnassa 28.2.2006

Päätoimittaja Ari Parkkola