Valikoiva asepalvelus?

Vihreä liitto on puoluekokouksessaan hyväksynyt periaateohjelmassaan valikoivan asepalveluksen Suomen ratkaisuksi yleisen asevelvollisuuden sijasta. Alkujaan luonnoksessa esitettiin siirryttäväksi vapaaehtoiseen asepalvelukseen, mutta puoluekokous lievensi kantaa valikoivan asepalveluksen suuntaan. Uudistus pienentäisi asepalvelustaan suorittavien määrää, mutta tälle joukolle annettaisiin nykyistä laadukkaampi koulutus. Samalla kun puolustukseen käytettävien sotilaiden määrä pienenisi, niin Suomen ei tule hakea Nato-jäsenyyttä.

Maailma muuttuu, eikä mikään ole pysyvää. Ei varmasti myöskään Suomen puolustusratkaisut. Maailman muutoksessa on kuitenkin aina myös pysyviä asioita. Suomen maantieteellinen sijainti ei muutu. Toisaalta historia on osoittanut, että kaikki suurvallat sortuvat jossakin vaiheessa ja aina syntyy uusia suurvaltoja. Pisimmillään on hallittu noin tuhat vuotta ennen sortumista. Suurvalta toimii suurvallan ottein. Siihen kuuluu myös asevoimien käyttö, jos se nähdään tarkoituksenmukaiseksi. Näin tekevät myös läntiset demokratiat, ei pelkästään totalitaariset valtiot. Asevoimien käyttö on keino toteuttaa valittua politiikkaa. Suurvaltakin laskee hyökkäyksellä saatavat hyödyt ja haitat. Jos haitat arvioidaan hyötyjä suuremmiksi, hyökkäystä ei toteuteta.

Suomen turvallisuuden kannalta pahin tilanne on maahyökkäys. Lähitulevaisuudessa sen todennäköisyys on pieni. En kuitenkaan usko ikuiseen rauhaan edes Euroopassa. Aina on sodittu ja tulevaisuudessakin soditaan. Uhataanko Suomea 10 vuoden, 25 vuoden vai sadan vuoden kuluttua? He näkevät, jotka silloin elävät.

Toisaalta, jos olen väärässä, suomalaisten kannalta ei ole tapahtunut kuin positiivista. Siitä kuitenkin olen varma, että mitä suuremman kynnyksen Suomen puolustusvoimat muodostavat hyökkääjälle, sitä paremmat mahdollisuudet on pysyä aseellisen konfliktin ulkopuolella epävarmoina aikoina.

Kynnyksen muodostumisen kannalta ei ole loogista lähteä supistamaan puolustusvoimia Ruotsin mallin mukaisesti ja jäädä Naton ulkopuolelle. Jos ei omaan kykyyn voida luottaa, turvaa on silloin hankittava jostain muualta.

Vihreän liiton puheenjohtajisto turhaan vähätteli valikoivan asepalveluksen ja NATO kananoton merkitystä periaateohjelmassa. Tärkein puolueen ajattelua ja tavoitteita kuvaava paperi on periaateohjelma. Jos sinne on kirjattu tavoitteita, tarkoittanee se, että näitä tavoitteita yritetään saada ajettua läpi. Vaatimus nykyistä laadukkaamman koulutuksen antamisesta tarkoittaisi käytännössä miehistön palvelusajan pidentämistä. Vaikka itse näen yleisen asevelvollisuuden olevan edelleen paras ratkaisu Suomen puolustuksen kannalta, niin keskustelu on paikallaan. Mikään aihe ei saa olla tabu ja keskustelun ulottumattomissa. Ei myöskään Suomen puolustusratkaisut. Kun joskus muutoksia tehdään, tulee ne tehdä Suomen puolustuskyvyn hyväksi. Uuden ratkaisun on oltava Suomen puolustamisen kannalta uskottava. Muutoksia ei pidä tehdä vain siksi, että muualla on valittu toisenlaisia puolustusratkaisuja. Muut voivat olla väärässä. Jos suomalaiset valitsevat väärän suunnan maanpuolustuksessa, virheen korjaamiseen ei tule olemaan riittävästi resursseja ja aikaa. Mahdolliseen kriisiin mennään niillä korteilla, jotka itse itselle on jaettu.

Hämeenlinnassa 31.5.2006

Päätoimittaja
Everstiluutnantti evp Ari Parkkola

P.S. Haluan toivottaa menestystä kaikille puolustusvoimien palveluksessa oleville työntekijöille ja kiittää kaikkia heitä, joiden kanssa olen työskennellyt vajaan kolmenkymmenen vuoden sotilasurani aikana. Lehden ilmestyessä olen jo siirtynyt reserviin. Lämmintä kesää kaikille.