Vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on merkittävä vaikutus suomalaisten maanpuolustustahtoon

Panssarikilta täyttää 55 vuotta. 55 vuotta kilta on tehnyt maanpuolustustyötä Suomen turvallisuuden eteen. 55-vuotista taivalta juhlitaan “työnmerkeissä”. Suurempien juhlallisuuksien aika on viiden vuoden kuluttua kun saavutetaan seuraava tasavuosikymmen.

Panssarikillan toiminta perustuu vapaaehtoiseen kiltatoimintaan. Vapaaehtoisuus on haaste killan johdolle. Yhteisöllisyys ja vapaaehtoinen talkootoiminta on ollut aikaisempina vuosikymmeninä suomalaisten sydäntä lähellä. Nykypäivä korostaa yksilöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole muodissa. Toisaalta ihmisten kiireet palkkatöissä ja lukuisat muut harrastukset ovat kiristäneet kilpailua ihmisten “sieluista”. Maanpuolustustyö joutuu kilpailemaan entistä kovemmin ihmisistä. Ilman ihmisiä ei ole kuitenkaan kiltatoimintaa.

Suomalaisten maanpuolustustahto on Euroopassa ja maailmassakin kärkisijoilla. Tähän on vaikuttanut merkittävästi mm. sotiemme veteraanien pyyteetön työ sekä maanpuolustusjärjestöjen toiminta. Veteraanit ovat ikääntyneet ja heidän näkyvä panoksensa vähenee ja loppuu kokonaan. Maanpuolustusjärjestöille jää näkyvyyden täyttämiseksi melkoinen työ, jota ei pystytä sellaisenaan korvaamaan.

Suomalaisten maanpuolustustahto tulee laskemaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Saavutetaanko tässäkin eurooppalainen taso vai pystytäänkö pitämään se hyvällä kansallisella tasolla? Kuinka alas se laskee, riippuu monesta tekijästä. Jos mennään sellaisenaan eurooppalaiseen kehitykseen mukaan, päästään myös maanpuolustustahdossa eurooppalaiselle tasolle. Puolustusvoimien kehittämisen suunnalla on myös suuri merkitys tulevaisuuden maanpuolustustahtoon.

Paradoksi on siinä, että mitä turvallisemmalta suomalaisten kannalta tuntuu, sitä vähemmän maanpuolustustyö tulee kiinnostamaan vastuunottavaa sukupolvea. Kuitenkin turvallisuus tulee hyvinhoidetusta oman maan puolustukseen kykenevästä puolustusvoimista - erityisesti maavoimista - ja sen iskukykyisestä reservistä sekä korkeasta maanpuolustustahdosta. Kun rauhanjakso kestää pitkään, pidetään turvallisuutta jossakin vaiheessa itsestään selvyytenä.

Maanpuolustustahtoa voidaan pitää jatkossakin korkeana kouluttamalla mahdollisimman laajasti suomalaiset ikäluokat sekä pitämällä esillä maanpuolustusasiat ja puolustusvoimat osana yhteiskuntaa. Asevelvollisten koulutus pitää olla uskottava sekä omien kansalaisten että ulkovaltojen näkökulmasta. Kolmen kuukauden sotilaskoulutus ei ole uskottavaa, jos on tarkoitus puolustaa Suomen koskemattomuutta kaikissa tilanteissa.

Reserviläisjärjestöt ja maanpuolustuskillat tarvitsevat työssään puolustusvoimien tukea. Toimintaa pyritään toteuttamaan mahdollisimman itsenäisesti, mutta moni tapahtuma jäisi toteutumatta, jos puolustusvoimat ei olisi jollakin panoksella mukana. Toisaalta maanpuolustusjärjestöt tekevät erittäin suuren työn maanpuolustuksen eteen. Se työ osaltaan kantaa hedelmää suomalaisten korkeana maanpuolustus- tahtona. Ilman maanpuolustusjärjestöjä puolustusvoimat saisi laittaa omasta budjetista rahaa lisää miljoonia euroja päästäkseen samaan tulokseen. Henkilökunnan työaikaa jouduttaisiin käyttämään moninkertaisesti nykyiseen verrattuna puolustusvoimien esillä pitämiseksi. Työpanos olisi pois koulutuksesta. Toivottavasti puolustusvoimien tuki ei vähene säästämistarpeiden paineissa.

Voi tietysti väittää, että pr-työ on turhaa, riittää kun koulutetaan hyvin varusmiehet ja reserviläiset. Kuitenkin Suomen puolustaminen on tahto kysymys. Pienen valtion ei ole varaa jättää kansalaisia ulkopuolelle maanpuolustusasioissa. Myös puolustusvoimien kehittäminen riippuu lopulta kansalaisten halusta maksaa siitä aiheutuvat kustannukset.

Maanpuolustustahdon ylläpito on tänä päivänä osittain ulkoistettu. Sitä työtä hoitavat maanpuolustusjärjestöt - myös Panssarikilta yhtenä suurena maanpuolustuskiltana.

Hyvää syksyn alkua!

Hämeenlinnassa 3. syyskuuta 2006

Päätoimittaja Ari Parkkola