Ruben Lagus
Mannerheim-ristin ritari nro 1
Juha Kumara

Ernst Ruben Lagus syntyi Hämeen läänin Koskella 12.10.1896. Lagusten perhe muutti Rubenin ollessa neljäntoista vanha Helsinkiin taatakseen lapsille paremmat koulutusmahdollisuudet. Rasavilli Ruben kuitenkin joutui eroamaan Helsingin ruotsalaisen yhteiskoulun neljänneltä luokalta ja suoritti lukion loppuun vasta niinkin myöhään kuin 1924. Eroamishetkellä hänen todistuksessaan kiilui kolme nelosta, yksi toki ajan hengen mukaisesti venäjän kielestä.

Venäjän otteen kiristyessä Suomen Suuriruhtinaskunnasta, alkoi vallitseva tilanne huolestuttaa suomalaisia, eritoten ylioppilaspiirejä. Kun marraskuun 17. päivä ruotsinkielisiin lehtiin vuosi venäläistämisohjelma, muuttui kanta radikaalimmaksi, eikä enää uskottu pelkän sanan voimaan. Haluttiin irtautua Venäjästä mahdollisimman nopeasti ja ainoaksi keinoksi katsottiin oman kansanarmeijan luonti ja koulutus. Joukkojen kouluttaminen Suomessa oli luonnollisesti mahdotonta, joten katseet piti suunnata ulkomaille. Ruotsin kieltäydyttyä yhteistyöstä puolueettomuuteensa vedoten, kiinnostuivat saksalaiset suomalaisten kouluttamisesta; käviväthän Saksa ja Venäjä sotaa keskenään. Useat ehtivät jo hakeutua vapaaehtoisina Tsaarin armeijaan, mutta uusi vaihtoehto Saksassa vei mukanaan.

Rubenin kolme vuotta vanhempi veli, Olof, kuului ensimmäisten suomalaisten koulutettavien joukkoon. Hän sai kuulla Saksan Lockstedtissa järjestettävästä kurssista kahdelta opiskelutoveriltaan ja innostui ajatuksesta heti. Niinpä helmikuun 26. päivä Olof lähti ensin “opintomatkalle” Ruotsiin, josta matka jatkui Saksaan. Perillä hän oli 2.3.1915. Helsinkiin jäänyt Ruben halusi seurata paljon ihailemaansa isoaveljeään ja lähtikin syyskuun lopulla legendaarista Kemin etappia seuraten kohti Saksaa. Hän matkusti ensin passitta junalla Kemiin yhdeksän muun helsinkiläisnuoren kanssa, josta he pääsivät venäläistetystä luotsilaitoksesta eronneen oppaan johdolla purjeveneellä Ruotsin puolelle. 10.10. oli myös Ruben perillä Lockstedter Lagerissa.

Runsaat neljä kuukautta Rubenin saapumisesta pyysi jääkäreiden pääkouluttaja, majuri Maximilian Bayer lupaa suomalaisten vapaaehtoisten rintamakäyttöön. Lupa myönnettiin ja kesäkuussa 1916 siirtyi uudelleennimetty Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona N:o 27 sotatoimialueelle. Suomalaisten vahvuus oli 1264 miestä ja saksalaisia, lähinnä johtotehtävissä toimineita, oli n. 200. Jääkärit kävivät taisteluita Riian liepeillä, muun muassa Kuurinmaalla, Aa-joella, Ekkau-Kekkaussa ja Schmardenissa. Tappioita he kärsivät 11.6.1916 - 25.3.1917 välisenä aikana runsaan 260 miehen verran. Maaliskuussa 1917 jääkärit siirrettiin Libauhun erikoiskoulutukseen ja kertaukseen ja vasta helmikuussa 1918 alkoi kotiuttaminen. Ruben Lagus palasi Suomeen luutnanttina 25. helmikuuta höyrylaiva Arcturuksen tuomana.


Ruben Lagus(oik) hilfsgruppenführer’in arvossa Saksassa vuonna 1917 veljensä Olofin kanssa (HÄMPSP arkisto).

Kansalaissodassa Ruben Lagus palveli valkoista armeijaa Haapamäellä perustetun 2. jääkärirykmentin esikunnan adjutanttina. Hänen tehtäviinsä kuului lähinnä suunnitella komentajan noudattama taistelutaktiikka, eli toimia ns. operaatiopäällikkönä. Laguksen rykmentti osallistui taisteluihin Tampereella ja Kuokkalassa. Lagusta ei ylennetty sodan aikana. Rubenin veli, majuri Olof Lagus sai surmansa 20.4.1918 Kannaksella, Heinjoen Ristseppälässä. Epäselvään tapahtumaan liittyi luultavasti mustasukkaisuutta, mutta tapauksen tutkinnassa ei hyssyttelystä koskaan siirrytty asiaan, mikä jäi painamaan Ruben Laguksen mieltä.

Sodan jälkeen vuonna 1919 Ruben Lagus komennettiin Helsinkiin Suomen Kadettikouluun kouluttajaksi. Hän oli yksi neljästä komppaniaupseerista, joiden tehtävänä oli kadettijoukkueiden kouluttamisen lisäksi sekä taistelukoulutuksen että maastoharjoitusten pito. Yleensä Lagusta pidettiin vaativana ja oikeudenmukaisena upseerina, mutta soraääniäkin löytyi. Pienikokoista Lagusta kuvattiin esimerkiksi syväjäädytetyksi partaveitseksi, joka “leikkeli meidät kappaleiksi eritellessään aikaansaannoksiamme”, kuten silloinen kokelas Wolf H. Hagman kirjoittaa. Lagus määrättiin vuonna 1927 Mikkeliin Polkupyöräpataljoona 3:n komentajan sijaiseksi. Osasto oli nykyaikaisen jääkäripataljoonan edeltäjä.

Myös Ruben Laguksen yksityiselämässä tapahtui Kansalaissodan ja Talvisodan välisenä aikana. Ensin vuonna 1921 Lagus nai vapaaherratar Jane Ramsayn ja he saivat kaksi lasta, Margaretha Vivica Elisabethin vuonna 1924 ja Edvard Olof Wilhelmin vuotta myöhemmin. Avioliiton auvo särkyi kuitenkin Rubenin muutettua Mikkeliin uuteen tehtäväänsä ja he erosivat samana vuonna. Kolme vuotta myöhemmin, 1930, Lagus komennettiin jälleen kadettikomppanian päälliköksi Helsinkiin. Majuri Ruben “Pinkka” Lagus, kuten häntä leikkisästi kutsuttiin, totesi usein pienten asioiden heijastuvan aina suurempiin. “Ellette ole tarkkoja pienissä asioissa, ette voi olla tarkkoja suurissakaan.”

1933 Lagus valmistui sotakorkeakoulusta ja ylennettiin everstiluutnantiksi. Samana vuonna hänet siirrettiin 2.divisioonan esikuntapäälliköksi Viipurin Tervaniemeen. Esikuntapäällikkönä puolustusvoimien organisaation kehittämistarpeet etenkin Karjalan kannaksen alueella tulivat Lagukselle tutuiksi. Viipurin aikanaan Lagus meni uusiin naimisiin Kenny Christine Emilia Gaddin kanssa. Tuosta avioliitosta syntyivät Henrik Wilhelm vuonna 1936, Johan Patrik Wilhelm 1938, Ruben Wilhelm Gabriel 1942 ja tytär Kenny Aline vuonna 1946.

Kun Lagus sitten vuoden 1936 huhtikuussa nimitettiin ylemmän palkkausluokan everstiluutnantiksi, hänet komennettiin myös Viipurissa olleeseen Huoltopataljoonaan komentajaksi. Jo heinäkuussa pataljoona siirtyi rykmenttimuotoon ja vuonna 1938 sen nimi muuttui Huoltorykmentiksi. Ruben Lagus oli tiukka komentaja, joka palkitsi tunnolliset alaisensa ja antoi kyllä näkyä, mikäli joku ei ollut tehtäviensä tasalla. Pikkuhiljaa epäpätevät kantahenkilöstön jäsenet olivat vaihtuneet uusiin.


Eversti Lagus hyökkäysvaiheen aikana esimiehensä Kenraalimajuri Talvelan kanssa. Kuva on otettu 19.7.1941 Salmin edustalla (SA-kuva).

Viipurissa ollut huoltorykmentti lakkautettiin kolmas lokakuuta 1939. Sota oli lähellä ja joukkoja keskitettiin runsaasti rajoille. Ruben Laguksen sodan ajan tehtäväksi oli määrätty 5.Huoltorykmentin komentajan tehtävät. Niihin olisi kuulunut huoltotäydennysrykmentin perustaminen, kouluttaminen ja komentaminen. Talvisodan alkaessa hänet kuitenkin määrättiin Kannaksen armeijan esikuntaan Imatralle huoltopäälliköksi ja näin 5.Huoltorykmentti jäi hetkeksi jopa ilman komentajaa. Imatralla Lagukselle alistettiin talous-, lääkintä- ja eläinlääkintätoimistot, sekä liikenteestä, kuljetuksista ja hankinnoista huolehtiminen.

Helmikuun 13. eversti Väinö Polttila haavoittui kuolettavasti 5. divisioonan painopistesuunnalla. Kannaksen armeijan 1.Armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Hugo Österman, määräsi Ruben Laguksen ottamaan joukot komentoonsa ja lyömään venäläiset takaisin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan kiivaiden taistelujen jälkeen Laguksen oli pakko vetäytyä muutamia kilometrejä taaksepäin. Nämä asemat saatiin pidettyä, eikä rintama revennyt. Talvisodan päätyttyä Lagukset muuttivat jälleen Helsinkiin Viipurin päädyttyä venäläisille. Viipurissa sijainnut asunto oli saanut täysosuman ja sodan päättymispäivänä Lagus tapasi sotilaita lyömässä huonekaluja rikki. “Eivätpä löydä ryssät ainakaan meiltä ihmeempiä.”, totesi hän.

Moskovan rauhan aikana Suomen ja Saksan suhteet lähentyivät. Saksalaiset joukot pääsivät kulkemaan lomamatkansa Suomen kautta Norjaan ja suomalaiset puolestaan saivat ostaa Saksalta merkittävän määrän sotatarvikkeita. Lisäksi sopimuksista seurasi, että saksalaisia joukkoja jäi pysyvästi Suomeen ja suomalaiset pääsivät ammentamaan saksalaista sotataitoa. Keväällä 1941 Jääkäriprikaatin komentaja Ruben Lagus määrättiin komennukselle Saksaan. Hän tutustui voittoisan Blitzkriegin periaatteisiin ja omaksui rajuun läpimurtoon perustuvan taktiikan, jossa hyökkäyskärki levittäytyy heti maastoon vastarintaa kohdatessaan ja jossa tulivoima kasvaa silmänräpäyksessä heitinten, psttykistön ja viiden panssarivaunun yhteistoiminnan avulla.

Kesäkuun 22. Saksa käynnisti itärintamallaan operaatio Barbarossan. Samana päivänä Neuvostoliiton asevoimat hyökkäsivät monin paikoin suomalaisten kimppuun, ampumalla mm. lentokoneitamme ja rajajoukkojamme sekä pommittamalla rannikkolinnakkeita. 25.6. eduskunta katsoi Suomen olevan jälleen sodassa ja 27.6. myös Laguksen komentama 1.Jääkäriprikaati sai käskyn sotaan lähdöstä. Prikaati kuljetettiin ylipäällikön käyttöön Joensuu - Hammaslahti alueelle.


Kenralimajuri Lagus puhumassa Panssaridivisiioonalle 21.5.1944 kaatuneiden muistopäivänä Viipurin Kostialassa (SA-kuva).

Osasto Lagus osallistui hyökkäysvaiheen aikana voitokkaasti moniin merkittäviin taisteluihin, eikä ole ollenkaan yllättävää, että 5.divisioonan komentajaksi 11.7. määrätty Lagus saikin merkittävän tunnustuksen ylipäällikkö Mannerheimilta 22.7.1941 tämän myöntäessä Lagukselle Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim-ristin nro 1. Lagus johti joukkonsa aina Aunukseen, Syvärille ja Petroskoihin, joka pian valtauksen jälkeen tunnettiin Suomessa nimellä Äänislinna.

Keväällä 1942 Jääkäriprikaati määrättiin ylipäällikön reserviksi Äänislinnaan ja kesäkuussa Panssaridivisioona perustettiin. Prikaati viipyi Äänislinnassa aina marraskuulle saakka huolto- ja korjaustöitä tehden. Komentajana Lagus jatkoi samalla tiukan asiallisella linjalla, mistä jo kadettikoulun vuosiltaan oli tullut tutuksi. “Sirkus Lagus” käsitti niin ikään runsaasti taistelukoulutusta sekä yhteistoimintaharjoituksia. “Seisovan veden tuntu” oli pahinta mitä Lagus tiesi.

Lagus halusi joukkojensa olevan sekä taktisesti että toimintakyvyltään huippuluokkaa, joten kun Waffen-SS– joukoissa vapaaehtoisina palvelleita miehiä alkoi 1943 palata Suomeen, houkutteli Lagus heitä liittymään panssarijääkäreihin, “Laguksen miehiin”. Saksan itärintamalla taistelleilla miehillä oli kokemusta johtotehtävistä ja modernista panssarintorjunnasta.

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuun 10. päivänä 1944 Panssaridivisioona oli sijoitettuna aina Lappeenrannassa asti, kaukana tapahtumien keskipisteestä. Sen miehet olivat lomilla ja telavetäjät kylvötöissä. Neuvostoliiton 260000 miestä, yli 600 tankkia ja noin 1000 lentokonetta vastaan asettui Suomen IV armeijakunta, yhteensä 102000 miestä sekä 200 Laguksen panssaria, joista noin puolet ikivanhoja T-26:ia.

Panssaridivisioona alistettiin IV armeijakunnalle ja jaettiin kahteen osaan, sillä “venäläisten painopiste ei ollut vielä selvillä”. Laguksen mukaan divisioona menetti tämän menettelyn seurauksena iskuvoimansa. Osasto Lagus taisteli Kuuterselässä ja mukana oli myös Rubenin vanhin poika Olof, joka kunnostautui ampumalla neljä Sotkaa. “Poikanikin tuhosi neljä ryssän vaunua.”, intoili isä Lagus puhelimessa.

Kesäkuun lopulla Lagus komensi Tali-Ihantalan lohkolla Panssaridivisioonan lisäksi myös puoltatoista muuta divisioonaa. Vilkkaan radio- sekä henkilöliikenteen vuoksi venäläiset saivat Laguksen komentopaikan sijainnin selville. 28. päivänä komentopaikkaan hyökkäsi noin 80 koneen laivue, mutta Lagus oli onnekseen poistunut kymmentä minuuttia aiemmin mennäkseen tapaamaan kenraalimajuri Kaarlo Heiskasta. Vuosalmen taisteluiden jälkeen vihollisen eteneminen oli saatu rauhoitettua ja pikkuhiljaa Suomi ja Neuvostoliitto solmivat välirauhan.

Syyskuussa Laguksen divisioona kuljetettiin Oulun seudulle ajamaan saksalaisia entisiä aseveljiä pois Suomen alueilta. Lapin Sota vei Laguksen miehet aina Utsjoelle asti, kunnes 4. joulukuuta Panssaridivisioona lakkautettiin ja armeijan rauhanajan organisaatio astui voimaan. Marraskuussa Ruben Lagus sai Pohjolan Liikenne Oy:ltä tarjouksen ryhtyä firman johtajaksi. Hän oli mieltynyt tarjoukseen ja anoi eroa armeijasta, mutta ylipäällikkö ja presidentti Mannerheim lupasi henkilökohtaisesti ylentää Laguksen Kenraaliluutnantiksi, mikäli tämä jäisi armeijan palvelukseen. Lagus ei tästä voinut kieltäytyä ja hänet määrättiin 2.divisioonan komentajaksi Turkuun.

Ruben Lagus erosi puolustusvoimista 6. kesäkuuta 1947. Uusi presidentti J.K. Paasikivi myönsi eron tietämättä Mannerheimin ja Laguksen sopimuksesta. Reservissä Lagus siirtyi Lohjalle talonrakennusfirma Sato Oy:n toimitusjohtajaksi. Kenraalimajuri Lagus jäi työelämästä eläkkeelle vuonna 1959 johtuen sydämen vajaatoiminnasta. Samana vuonna, 15. heinäkuuta, pitkän ja kunniakkaan sotilasuran luonut Ruben Lagus menehtyi kotonaan Lohjalla sydänkohtaukseen. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Vain päivää ennen Laguksen kuolemaa oli Parolassa vietetty Panssarirykmentin 40-vuotispäivää. Terveydentilastaan johtuen Lagus lähetti paikalle allekirjoitetun sähkeen.


Ruben Lagus kesällä 1959 (kuva Erkki Käkelän kirjasta "Ruben Lagus panssarikenraali").

Hämeen läänin Koskelle, Laguksen syntymäpitäjään, paljastettiin vuonna 1974 Laguksen muistopaasi, jossa olevassa laatassa ovat aseveljien terveiset Rubenille: “Kosken Käikälässä syntyneelle soturille aseveljiltä 1974.” Muistomerkki on rakennettu suureen kallioon. Tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan 110 vuotta Ruben Laguksen syntymästä ja tuolla paikalla kokoontui pieni, mutta arvokas joukko muistamaan sekä aseveljeä että nykyisen Panssariprikaatin henkistä innoittajaa.

Lähteet: Ruben Lagus panssarikenraali, Erkki Käkelä, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1944

Takaisin sisältöön

Copyright © Panssarikilta 2003 - 2006 / Webmaster