Aseet auroiksi?

Puolustusvoimat hävittää mittavan määrän raskasta aseistustaan tarpeettomana. Romuraudaksi sulatetaan panssarivaunuja ja tykkejä. Onko kysymys romusta joka pitääkin sulattaa?

Puolustusvoimien kehittämisessä on pyritty maavoimien osalta noudattamaan periaatetta: uutta modernia kalustoa hankitaan parhaimmille joukoille, näiltä joukoilta vapautuva kalusto käytetään muiden joukkojen varustamiseen. Näin kalustoa on kierrätetty joukolta toiselle. Romuksi on sitten laitettu kaikista huonoin ja vanhin kalusto. Periaate tuntuu kansantaloudellistikin järkevältä. Pienillä resursseilla toimivalla ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa, jos aikoo pitää lukumääräisesti vahvat puolustusvoimat.

Nyt on päätetty lähteä maavoimien osalta erilaiselle linjalle. Kun uutta kalustoa on hankittu, samalla on tehty päätös “romusta” luopumisesta. Romutettavaksi päätetty kalusto on tarpeettomaksi luokiteltu. Onko todella kysymys romusta? Olisiko “romulla” ollut merkitystä maavoimien suorituskykyyn?

Itse tunnen panssarivaunut riittävän hyvin pystyäkseni arvioimaan romutettavien vaunujen käyttökelpoisuuden. T-72-taistelupanssarivaunu ei suorituskyvyltään vastaa nykyaikaista taistelupanssarivaunua. Panssarivaunut ovat kuitenkin teknisesti kunnossa ja ovat edelleen Suomen olosuhteissa oikein käytettynä vaarallinen vastus. Osa meillä olevista panssarivaunuista ovat lähes käyttämättömiä. T-72 sopisi erinomaisesti panssarintorjunta- ja jalkaväen tulitukitehtäviin. Maavoimien panssarintorjunta ei ole kovin hyvässä mallissa. Näillä “romuilla” pystyttäisiin 20 vuotta vahvistamaan maavoimien liikkuvaa panssarintorjuntaa. Jos 60 T-72 vaunua käytettäisiin panssarintorjuntakomppanioissa, saataisiin lopuista romutettavista vaunuista kaikki tarpeelliset varaosat niiden elinkaaren loppuun asti. Kustannuksia aiheuttaisi varastointi ja huolto, joka voitaisiin suorittaa minimitasolla.

BMP-1-rynnäkköpanssarivaunut ovat teknisesti kunnossa. Niillä pystyttäisiin varustamaan 2-3 pataljoonaa, joilla on nyt traktorit kulkuvälineinä. Loput BMP-1:t voitaisiin purkaa

varaosiksi. Minä lähtisin sotaan mieluummin BMP-1:llä kuin traktorilla varustettuna. Säilyttäminen aiheuttaisi varastointi ja huoltokustannuksia, jotka voitaisiin suorittaa minimitasolla.

Romutettavat tykit ovat käyttökuntoisia. Ampumatarvikkeitakin olisi, jos niihin laitettaisiin vähän rahaa eliniän jatkamiseksi. Suurimmat ongelmat maavoimissa aiheuttanee jatkossa liikkuvuuden ylläpito. Voi olla, että romutettaville patteristoille ei riitä ajoneuvoja. Olisiko patteristoista voitu tehdä “kiinteitä”? Ne siirrettäisiin tärkeille pidettäville alueille valmiiksi linnoitettuihin asemiin paikallisjoukkojen kalustoksi. Patteristot tukisivat joukkoja ampumalla vihollisen päälle muutama tuhat kranaattia. Jos pitäisi siirtyä, tykit tuhottaisiin. Tällaiset tehtävät olisivat erittäin sopivia paikallisjoukoille. Joukot voitaisiin kouluttaa vapaaehtoisissa harjoituksissa. Reservi varmasti vastaisi esitettyyn haasteeseen.

Tässä ajatuksessa suurin ongelma taitaa olla varastotilojen puute. Määräykset muuttuvat ja ampumatarvikkeiden varastointiin ei ole riittävästi määräykset täyttäviä varastoja. Joten räjäytetään ampumatarvikkeet mieluummin kuin rakennetaan varastoja?

Maavoimat tarvitsevat pääjoukoilleen yksinkertaista, halpaa ja pitkän eliniän omaavaa kalustoa. Nykyaikaiset asejärjestelmät eivät täytä näitä ehtoja. Välineet joissa on runsaasti tietotekniikkaa ja elektroniikkaa ovat eliniältään lyhytikäisiä. Tykistön täsmäammus ei kestä vuosikymmeniä varastossa toisin kuin vanhat iskusytyttimiin perustavat perinteiset ampumatarvikkeet. Kun satsataan varastointiolosuhteisiin perinteinen ammus säilyy toimintakuntoisena yli 50 vuotta. Ammuksen ruuti on tarve vaihtaa kertaalleen. Ruudin vaihtaminen on halpaa verrattuna koko kranaatin ostamiseen. Samalla taataan, että mahdollisen sodan aikana on tykistön tulta käytettävissä. Erikoisampumatarvikkeita tarvitaan niiden tehokkuuden takia, mutta maavoimien rungon tulee perustua perinteisiin ampumatarvikkeisiin. Perinteinen ampumatarvike on sodassa tehokas, jos vaihtoehtona on tarjota ei-oo-ta sitä pyytävälle.

Puolustusvoimien iskukykyä ei pystytä ylläpitämään hankkimalla käyttöön vain nykyaikaisinta aseistusta. Se perustuu oikeaan tasapainoon modernin aseistuksen ja vanhan aseistuksen kesken. Ei ole ollenkaan huono asia ostaa välillä vanhempaa kalustoa, jos sitä tulee myyntiin. Kalustoa ei kuitenkaan kannata ostaa romutettavaksi. Pystyäksemme hyödyntämään liikkuvien ja hyvin varustettujen joukkojen suorituskykyä, tarvitaan vanhemmalla kalustolla varustettuja päävoimia tukipilareiksi, joiden puolustukseen nojautuen liikkuvat joukot pystyvät iskemään kootusti vihollista.

Toivotan Panssari-lehden lukijoille Rauhallista Joulua ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2007.

Hämeenlinnassa 3.12.2006

Panssari-lehden
päätoimittaja Ari Parkkola