Tiesitkö
Pekka Toveri

Kuten tällä palstalla on useaan kertaan osoitettu, venäläiset ovat olleet hyvin ennakkoluulottomia panssaritekniikkaa kehitettäessä, vaikka läheskään aina keksinnöt eivät ole johtaneet sarjatuotantoon. Yhtenä esimerkkinä on maahanlaskujoukkojen panssarivaunujen kehittäminen. Neuvostoliitto oli 1930-luvulla täysin ylivoimainen maahanlaskujoukkojen tekniikan ja taktiikan kehittämisessä ja puna-armeijalla oli perustettuna jo useita maahanlaskuyhtymiä. Maahanlaskettujen joukkojen suurimpia ongelmia oli kuitenkin puutteellinen liikkuvuus ja tulivoima, joka teki ne alttiiksi vihollisen vastahyökkäyksille.

Kuva 1.

Saksan hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941 poiki useita projekteja joilla pyrittiin mahdollistamaan panssarivaunujen kuljettaminen vastustajan selustaan ilmoitse. Yksi näistä oli kuuluisan lentokonesuunnittelija Kontantinovits Antonovin suunnittelema, kuvassa 1 näkyvä A-40T liitopanssarivaunu.

Kyseessä oli kevyt T-60 tiedustelupanssarivaunu, joka kiinnitettiin irroitettavaan kehtoon jota kannatteli suuri puusta ja kankaasta valmistettu kaksitasoinen siipi ja peräsin. Ideana oli, että PE-8 tai TB-3 pommittaja hinaisi lentävän panssarivaunun kohdealueelle ja irrottaisi hinausköyden, jonka jälkeen panssarivaunu liitäisi maahan. Siipien ohjauspintoja operoitiin laskeutumisen aikana vaunun ajajan paikalta. Laskeutumisen jälkeen vaunu oli muutamassa minuutissa irroitettettavissa kehdostaan ja taisteluvalmis. Etuna laskuvarjoilla pudotettaviin panssarivaunuihin oli se, että liitovaunussa miehistö laskeutui vaunun mukana, jolloin se saatiin taisteluvalmiiksi huomattavasti nopeammin kuin laskuvarjopudotuksissa joissa miehistö hyppäsi erikseen ja joutui etsimään vaununsa maahanlaskualueelta.

Yhdistelmän lentoonlähtöpaino oli 8200 kiloa, siipien kärkiväli 15 metriä ja pituus 11,5 metriä. Hinausnopeus oli 160 km/h ja laskeutumisnopeus 110 km/h. Itse T-60 vaunu painoi 5,8 – 6,2 tonnia, siinä oli 15-25 mm:n panssarointi ja kahden miehen miehistö.

Aseistuksena oli 20 mm:n automaattitykki ja 7,62 mm:n pikakivääri. Noin 70 hevosvoiman moottori antoi huippunopeudeksi 44 km/h ja toimintamatkaksi noin 450 kilometriä. Kuvassa 2 näkyvää T-60 vaunua valmistettiin sodan aikana yli 6000 kappaletta.

Kuva 2.

Venäläisten lähteiden mukaan liitovaunulla tehtiin ainakin yksi onnistunut koelento 1941 tai 1942 (kuva 3). Tässä vaiheessa ajatuksena oli toimittaa vaunuja saksalaisten selustassa toimiville partisaaneille. Kehittämisohjelma ei saanut kuitenkaan tukea ja se lakkautettiin. Ongelmina nähtiin hinauskoneiden ja liitovaunujen alttius vastustajan ilma- ja hävittäjätorjunnalle sekä kevyiden vaunujen heikko taisteluteho raskaampia saksalaisia vaunuja ja panssarintorjuntaa vastaan. Vihollisen selustassa toimivien vaunujen kätkeminen ja huolto olisi myös ollut hankalaa.

Kuva 3.

Sodan jälkeen Neuvostoliitto jatkoi maahanlaskujoukkojen panssarikaluston kehittämistä ja loi joukon hyvin onnistuneita ilmoitse kuljetettavia taisteluajoneuvoja joita käytetään tänäkin päivänä Venäjän asevoimissa. Yksikään näistä ei kuitenkaan ole liitopanssarivaunu.