Liittoutumattomuus tai liittoutuminen - ei jotakin siltä väliltä!

Turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat tärkeimpiä ja kauaskantoisimpia ratkaisuja joita poliittinen johto joutuu tai saa tehdä. Ratkaisut joudutaan tekemään, jos odotetaan liian kauan ja tapahtumien kulku pakottaa tekemään ratkaisuja. Ratkaisut saa tehdä, jos on viisautta tehdä päätöksiä oikea-aikaisesti kun päätösvalta pääosin on itsellä.

Eduskuntavaalit ovat edessä ja puolueet esittävät lähes kaikista asioista kannanottoja miten maata tulee seuraavat neljä vuotta johtaa. Turvallisuuspolitiikasta ollaan kuitenkin melko vähäsanaisia. Todetaan esim. lyhyesti, että Natoon ei mennä seuraavan vaalikauden aikana tai kun muut ovat vastaan, niin ei ole tarve enempää ottaa kantaa Natoon liittymisestä.

Se on selvää, että eduskuntavaaleissa ei keskustella olisiko Suomen edunmukaista olla liittoutumaton vai liittoutunut? Aihe on liian vaikea ja pelätään äänien häviämistä. Mutta näyttää siltä, että siitä asiasta ei keskustella seuraavan neljän vuoden aikanakaan. Sen jälkeen se voikin olla jo myöhäistä

Tämä ei voi olla Suomen edun mukaista. Minkä pitäisi muuttua, jotta Natoon haettaisiin. Nyt halutaan jatkaa liittoutumattomuutta, mutta pitää ovi auki Natoon. Tarkoittaako se, että Natoon haetaan, jos suhteet Venäjään huononevat? Vai tarkoittaako se, että Natoon haetaan, jos Venäjä liittyy Natoon?

Onko Naton ovi auki, jos sinne haetaan mahdollisen ilmapiirin kylmenemisen aikana? Nato voi sulkea oven ollakseen kiristämättä suhteita Venäjään, jos Venäjä on riittävän vahva. Suomessa ei voida tietää, onko ovi auki vai kiinni tulevaisuudessa. Se mitä Naton suunnasta sanotaan nyt Suomen kelpoisuudesta sotilasliittoon voi myöhemmin olla aivan muuta. Joka tapauksessa liittyminen, hakemuksen jättämisestä jäseneksi hyväksymiseen, on pitkä prosessi, kestänee useita vuosia.

Tulisiko liittyä Natoon, on väärä kysymys. Onko Suomen edun mukaista olla liittoutumaton vai liittoutunut, on oikea kysymys. Siihen pitäisi hakea vastaus tänään, ei huomenna. Jos liittoutuminen olisi oikea suunta, niin Nato on silloin ainoa toimiva vaihtoehto.

Mitä vahvemmaksi Venäjä tulee, sitä enemmän sillä on vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Kun suomalaisilla on vielä suhteellisen vapaa mahdollisuus valita liittoutumattomuuden tai liittoutumisen välillä, tulisi siitä käydä todellinen keskustelu. Koska suurimmat puolueet ovat sanoneet, että kansan mielipidettä kysytään, kysyttäköön se mahdollisimman pian. Liittoutumattomuuden kannattajien pitäisi olla tyytyväisiä, jos kansanäänestys järjestettäisiin pian, koska mielipidemittausten mukaan enemmistö ei ole Naton kannalla. Onkohan taustalla kuitenkin pelko, että kansan mielipide voisi muuttua, jos tunnetasolta siirrytään asialinjalle?

Ennen seuraavaa puolustuspoliittista selontekoa tulee järjestää kansan äänestys turvallisuuspoliittisesta suunnasta. Onko se liittoutumattomuus vai liittoutuminen?

Minua on aina vaivannut julkisuudessa Naton kannattajien yksinkertaistetut syyt järjestöön liittymisestä - kuten "päästään mukaan päättämään asioista". Liittoutumisella on etunsa ja haittansa. Kysymys on siitä onko Suomen kannalta edut suuremmat kuin haitat. Ei voida ottaa yhtä syytä yksinään esille ja sanoa, että pitää tehdä sitä tai tätä. Asiaa on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti.

Jos pelätään, että suhteet kansanäänestyksen järjestämisen takia Venäjään ratkaisevasti huononevat, niin se on silloin ääni Naton suuntaan. Suomen ja Venäjän suhteiden täytyy kestää tämän asian käsittely Suomessa. Suhteidenkin kannalta asian käsittely tänään on parempi vaihtoehto kuin huomenna.

Kun sanotaan, että Naton jäsenyyttä ei ole tarvetta hakea, jäsenyydelle on tarvittaessa ovi auki tulevaisuudessa, hämätään kansalaisia. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä ennakkoon. Tällä linjauksella kenenkään ei tarvitse pohtia vaikeata peruskysymystä - liittoutumattomuus vai liittoutuminen? Siitä pitäisi tehdä päätös ja sen mukaista politiikkaa harjoittaa. Politiikka jossa Suomi-neidon varpaat ovat Naton kynnyksellä, ei johda mihinkään. On oltava sisällä tai ulkona laadukkaan käsittelyn tuloksena. Kyllä kansa tietää!

Hämeenlinnassa 4.3.2007

Päätoimittaja Ari Parkkola

Ps. Täyttäessäni tasavuosia olen matkoilla Prahan keväässä.