Nettihyökkäykset - uhka yhteiskunnalle?
Viron patsaskiistan aikana alkoivat myös nettihyökkäykset tiettyjä nettisivuja vastaan. Julkisuudessa tuli kuva erittäin vakavasta asiasta, koska Viro pyysi myös Naton apua hyökkäysten torjumiseksi. Myös Suomessa, mutta ei niin laajassa mittakaavassa kuin Virossa, tapahtui joidenkin yritysten sivuja vastaan nettihyökkäyksiä.
Julkisuudessakin on sanottu, että nettihyökkäykset olisivat esimakua jonkinasteisesta informaatiosodankäynnistä. Informaatiosodankäynnin merkitystä on korostettu tulevaisuuden konflikteissa. Ovatko tämän kaltaiset toimet uhka yhteiskunnalle?
Lähtökohtaisesti voidaan todeta, että kaikkeen mihin ollaan yhteydessä internetin välityksellä, voidaan tavalla tai toisella vaikuttaa. Jos haluat olla tietoturvan osalta suojassa tai muuten häirinnän ulottumattomissa, et saa olla internet-verkossa. Kuitenkaan se ei suurimmalle osalle ole mahdollista, koska toiminta perustuu juuri julkisen internetin käyttöön. Pankkiasioita on vaikea hoitaa, jos ei ole yhteyttä verkkoon. Internet perustuu siihen, että siinä oleva tieto on kaikkien tavoitettavissa. Puolustusvoimissa on oltu kaukaa viisaita kun toimitaan suljetussa verkossa. Paljolta kiusalta ja tietojen varastamiselta on vältytty. Heidän joiden täytyy päästä nettiin, ovat saaneet erillisen netti-koneen, jolla ovat hoitaneet asioitaan haavoittuvassa yhteisessä verkossa. Toivottavasti puolustusvoimissa jatkossakin ymmärretään pysyä vaikeuksien ulkopuolella ja toteuttaa elintärkeät yhteydet suljetussa verkossa.
Oliko Virossa ja Suomessakin toteutetuilla nettihyökkäyksillä jotain tekemistä sodankäynnin kanssa? Ei ole. Todennäköisesti ammattitaitoiset yksityiset henkilöt järjestivät kiusaa saadakseen huomiota. Kyseessä on rikollinen toiminta ja koska se tapahtuu kohdemaan rajojen ulkopuolelta, niin kyse on kansainvälisestä rikollisuudesta. Tilanne muuttuisi toiseksi, jos jonkin maan valtiojohto tai muu virallinen taho olisi antanut luvan näihin hyökkäyksiin. Silloin ainakin rikottaisiin kansainvälisiä säännöksiä vastaan, mutta vaikea sitä olisi mieltää sotatoimeksi. Ei ole niin vaarallisesta toiminnasta kyse, että sen takia pitäisi antaa aseiden puhua. Tätä kirjoitettaessa viimeisin uutinen
kertoo venäläisen nuorisojärjestön Nashin jäsenen ottaneen ”kunnian” Viroon suunnattujen hyökkäysten organisoinnista. Tuomiolle tätä rikollista ei saada.
Suomessa, kuten muissakin kehittyneissä maissa, on kohteita joihin netin kautta vaikuttamalla voisi aiheuttaa todella suuriakin ongelmia. Näiden kohteiden turvallisuuteen on kiinnitetty ja on edelleen kiinnitettävä kaikki mahdollinen huomio. Tällaisia kohteita ovat mm. sähkönjakelu, pankkitoiminta, lentoliikenne jne. Nämä elintärkeät kohteet ovat koko ajan etulinjassa, koska niiden pitää pystyä syvässä rauhantilassakin vastaamaan kaikkiin yrityksiin tunkeutua järjestelmään.
Internet-verkon toimintaa pitäisi kansainvälisillä säädöksillä kehittää siten, että rikollista toimintaa johtavat tietokoneet voitaisiin paikantaa. Silloin internetissä käytettävien koneiden tiedot pitäisi olla kerättävissä kun rikollista toimintaa selvitetään. Tietojen keräämiseen liittyen sananvapauden pitää säilyä. Se miten rikolliset saadaan kiinni ilman, että samalla rajoitetaan sananvapautta ja poliittista mielipidevapautta, on vaikea kysymys. Mielestäni sananvapauden säilyminen menee vielä nettirikollisuuden edelle. Jos haluja löytyisi, niin sanavapauden säilyminen ja rikollisten kiinnisaaminen olisi ratkaistavissa oleva ongelma. Tehokas toiminta edellyttäisi valtioiden mahdollisimman laajaa mukaantuloa. Ensin toimintamallia pitäisi kehittää EU:n sisällä ja sitten tarjota sitä muille.
Toinen lähestymistapa on tekninen. Teknisesti ei luulisi olevan vaikeata kehittää torjuntaohjelmia, joilla estetään koneiden kaappaaminen, virusten levittäminen, roskapostin lähettäminen ja muu netin käyttöä rasittavat ja haittaavat toiminnat. Lainsäädännöllä voitaisiin edellyttää tällaisten ohjelmien kuuluvan pakolliseksi jokaiseen pc-koneeseen. Viralliseksi torjuntaohjelmaksi pääsisi kun yritys täyttäisi asetetut laatuvaatimukset ohjelmallaan. Kunkin rehellisen käyttäjän etu olisi, että nykyinen nettiverkon turha kuormittaminen loppuisi. Käyttäjä saisi sellaista tietoa, jota hän tarvitsee ja silloin kun hän itse sitä haluaa.
Nettihyökkäykset eivät ole uhka yhteiskunnalle, jos niihin on etukäteen varauduttu. Pääsääntöisesti ne ovat vain kiusantekoa. Valitettavasti maailmassa on paljon ihmisiä, jotka pitävät toisten kiusaamisesta. Jos kiinnijäämisen riski olisi edes vähän suurempi, voisi kiusanteko vähentyä.
Lämmintä kesää lehden lukijoille!
Hämeenlinnassa 30.5.2007
Päätoimittaja Ari Parkkola