Sitä tikulla silmään joka vanhoja...
Lukiessani artikkelia USA:n puolustusbudjettiin sisältyvistä kehittämissuunnitelmista, kiinnittyi huomio Abrams-taistelupanssarivaunun elinkaaren jatkosuunnitelmiin. Abrams-taistelupanssarivaunun elinkaarta suunnitellaan jatkettavan vuoteen 2050 asti. Elinikää jatketaan melko pitkälle taisteluvälineellä, joka Suomessa laskettiin jo taistelukentältä poistuvaksi kalustoksi. Samalla muistin toisen uutisen, jossa taistelupanssarivaunuista luopunut Kanada on hankkimassa uudestaan näitä kerran kuopattuja taisteluvälineitä.
Suomen puolustusvoimien kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jossa on pystyttävä pienillä resursseilla saamaan suuria aikaiseksi. Se edellyttää oikeansuuntaisia arvioita tulevaisuuden taistelukentän muutoksista. Samalla on seurattava kehityssuuntia muissa maissa, erityisesti Venäjällä.
Suomessa toimitaan tehtäviin nähden pienillä resursseilla. Tämän takia Suomen puolustusvoimilla ei ole varaa suuriin virhearviointeihin. Niiden korjaamiseen ei löydy resursseja. Virhearvioinnit syövät parhaimmassakin tapauksessa vähäisiä raha- ja henkilöresursseja tai huonoimmassa tapauksessa jää puolustusvoimien tehtävä toteuttamatta. Kun paljon suunnitellaan ja kehitetään, mahtuu joukkoon aina huonompiakin päätöksiä. Huonot päätökset eivät kuitenkaan saa olla niin huonoja, että niiden kanssa ei tulla toimeen. Näin oli käydä taisteluhelikopterihankinnan kanssa. Puolustusvoimien kehittämisen suurin strateginen virhe olisi tapahtunut, jos puolustusvoimat olisi saanut tahtonsa läpi taisteluhelikopterien osalta. Onneksi eduskunta ilmaisi kielteisen kannan asiaan. Moni upseerikin huokaisi tuolloin helpotuksesta.
Rauhan aikana ei ole helppo osoittaa valittua kehittämisen suuntaa vääräksi, koska todellisessa testissä - sodassa - vasta nähdään tehdyt virheet. Rauhan aikana on helppo kumota vastaväitteet ja sanoa olevansa oikeassa - aina löytyy argumentteja, joilla voi perustella huonompaakin suunnitelmaa. Onhan kyseessä tulevaisuuden ennustamista, joka yleisesti tiedetään
vaikeaksi. Yleensä vasta pitkän ajan jälkeen nähdään onko kehittäminen vienyt eteenpäin vai taaksepäin.
Taistelupanssarivaunujen ”paluu” osoittaa kuinka väärässä noin 10 vuotta sitten alkanut puolustusvoimien ajama kehityssuunta oli. Silloin puhuttiin taistelupanssarivaunun vähenevästä roolista tai jopa sen poistumisesta kokonaan taistelukentältä. Puolustusvoimat ajoi voimallisesti helikoptereiden hankintaa.
Puolustusvoimien suunnittelujärjestelmä petti pahasti, koska taisteluhelikopterit olisi hankittu Suomen puolustuksen tulevaisuuden taisteluvälineiksi. Harvoin näin pian nähdään virheellinen arvio jonkun taisteluvälineen todellisesta merkityksestä. Nyt ei taida enää löytyä taisteluhelikopterien puolestapuhujia kun vajaassa 10 vuodessa niiden toiminta taistelukentällä on osoittautunut vaikeaksi. Tuon kehityssuunnan seuraukset osuivat sodan ajan panssariprikaateihin, jotka poistettiin sodan ajan kokoonpanoista ”tarpeettomina”.
Operatiivisen suunnittelujärjestelmän tulisi olla asioita niin monesta suunnasta tarkasteleva, että se poistaisi tai ainakin minimoisi suuret virhemahdollisuudet. Järjestelmän pitäisi erityisesti kannustaa erilaisia näkemyksiä, joiden kautta voidaan arvioida valitun suunnan oikeellisuus. Monesti taitaa olla päinvastoin. Joukolla keksitään aina vain parempia perusteluja valitulle linjalle. Ja löytyyhän niitä, kun fiksut ihmiset niitä miettivät. Kyseenalaistajia ei löydy tai hyväksytä, vaikka he olisivat virheiden minimoimisen kannalta paljon tärkeämpiä henkilöitä suunnittelujärjestelmässä.
Taisteluhelikopteriprosessi pitäisi avata puolustusvoimien sisällä ja löytää ne syyt, jotka olivat johtaa puolustusvoimien kehittämisen suurimpaan virheeseen. Prosessin seurannaisvaikutusten kanssa pystyttäneen elämään, mutta jos taisteluhelikopterihankinta olisi toteutunut, sen kanssa puolustusvoimat ei olisi pystynyt elämään. Selvittämällä taisteluhelikoptereiden päätösprosessia, voidaan kehittää suunnittelujärjestelmää siten, että vastaavanlaiset virhemahdollisuudet voidaan poistaa.
Suomen puolustusvoimien kehittämistä on uskallettava tarkastella aina päätehtävän - maahyökkäyksen torjunnan - tarpeista. Muut maat kehittävät puolustustaan tai romuttavat puolustustaan omista näkökohdista. Muut voivat olla oikeassa tai väärässä, mutta Suomella ei ole varaa olla väärässä.
Toivotan hyvää syksyn alkua kaikille Panssari-lehden lukijoille!
Hämeenlinnassa 4.9.2007
Päätoimittaja Ari Parkkola