Vapaussota, kansalaissota vai sisällissota?

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä sanonta ei päde vuoden 1918 sotaan. Vuoden 1918 sodasta käytetään monia nimiä, mutta ei siksi, että tapahtuma olisi mieluisa. Nimiä on monia, koska tapahtuma on jättänyt syvät jäljet suomalaisten mieliin. Kukin osapuoli tai osapuoliin jollakin tavoin sitoutunut taho käyttää omasta mielestä sopivinta nimeä vuoden 1918 tapahtumista. Vaikka vuoden 1918 tapahtumista on kulunut 90 vuotta, se on paljon traumaattisempi tapahtuma kuin toisen maailmansodan tapahtumat. Toisessa maailmansodassa kansakunta oli yhtenäinen. Vapaussodassa kansakunta oli pahimmalla tavalla kahtiajakautuneena - suomalainen tappoi suomalaisia.

Itsenäisen valtion sisäiset ristiriidat voivat tänä päivänäkin maailmalla puhjeta väkivaltaisiksi. Niistä on liiankin paljon esimerkkejä. Mikä saa silmittömän ja hallitsemattoman väkivallan käyntiin?

Sen saa aikaiseksi vallantavoittelu. Ne ihmiset, jotka haluavat saada valtaa hyödyntävät huonoissa olosuhteissa elävien ja vaikeuksissa olevien ihmisten epätoivoa. Kun ihmisillä on riittävän epätoivoiset ja puutteelliset elämisen mahdollisuudet, ollaan valmiita tarttumaan jopa väkivaltaan muutoksen aikaansaamiseksi. Valtaan pyrkijöistä ei tule koskaan olemaan puutetta. Siksi ihmisten olot pitäisi pystyä järjestämään sellaisiksi, ettei ainakaan väkivaltaan tarvitsisi turvautua saadakseen elämisen edellytykset. Valtaan pyrkijöistä osa on niin taitavia, että he pystyvät manipuloimaan epätoivoiset ihmiset väkivallan tielle. Ainoa keino estää epävakaiden valtioiden sisäiset konfliktit on oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus. Oikea demokratia on erinomainen väline pyrkiä oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Kun ns. demokratioissa demokratia ei toimi, sanotaan, että kansa ei ole siihen valmis. Näin ei kuitenkaan ole, vaan todellisuudessa johtava eliitti ei ole siihen valmis. Demokratiassa kun voi menettää vallan toiselle, jos ei pysty hoitamaan maan asioita riittävän hyvin. Siksi valtaapitävät eivät halua toimia demokratiaan kuuluvien sääntöjen mukaisesti.

Suomessa käyty sisällissota vuonna 1918 noudatti samaa kaavaa. Työväestö ja torpparit olivat niin huonossa asemassa, että heidät pystyttiin manipuloimaan kapinaan. Helsingissä oli valtaa tavoittelevat, jotka tekivät päätöksen kapinan aloittamisesta Suomen laillista hallitusta vastaan. Kuten yleensä tämän laatuisissa tilanteissa eniten kärsimään joutuivat tavalliset ihmiset. Kapinan alulle panijat pakenivat Neuvosto-Venäjän puolelle ja maksumiehiksi jäivät vähemmän syylliset tai syyttömät punaiset, jotka eivät pystyneet tai halunneet paeta rajan taakse. Valkoisten jakama oikeus kapinan kukistamisen jälkeen ei ollut kypsän oikeusvaltion oikeutta. Ihmisiä tuomittiin kuolemaan liian vähäisin tai väärin perustein. Vankileireille sijoitettujen suuri kuolleisuus huonojen olosuhteiden takia ei ole kunniaksi demokraattiselle valtiolle.

Näistä suurista kuolleisuusluvuista huolimatta ei saa antaa suomalaisille väärää kuvaa sisällissodan syistä tai seurauksista. Oma mielikuva 1970-luvun alkupuolella teini-ikäisenä oli kansalaissodasta, jota nimeä itse muistan silloin käytetyn, että punaiset olivat vääryyttä kärsineitä ja valkoiset olivat ”pahoja”. Kun edelleen annetaan televisiossa, kirjoituksissa ja puheissa tämän suuntaisia ajatuksia, jotka antavat virheellisen kuvan nuorisolle vapaussodasta, tehdään karhun palvelus suomalaisille. Kun keskustellaan ja kirjoitetaan sisällissodasta ja tutkitaan sen kipeimpiäkin asioita, on muistettava sodan lähtökohta - kapina demokraattisesti valittua laillista hallitusta vastaa. Se, että osa sosiaalidemokraateista pettyi demokratian pelisääntöihin ja halusi valtaan kapinan kautta ei ole puolustus kapinaan ryhtymisestä. Kapina hidasti työläisten ja torpparien aseman parantamista. Olen varma, että laillisten vaalien kautta heidän asemaansa olisi parannettu paljon nopeammin kuin vallankumousyrityksen kautta. Demokraattinen järjestelmä on osoittanut toimivuutensa. Se ei ehkä ole joka tilanteessa maailman paras järjestelmä, mutta se antaa mahdollisuuden vaikuttaa ilman väkivaltaa.

Mitä nimeä vuoden 1918 sodasta käytetään, ei ole kuitenkaan oleellisin asia. Itsekin olen tässä kirjoituksessa käyttänyt monenlaisia nimiä. Nimen valinta vaikuttaa osittain myös kenen näkökulmasta haluaa sotaa tarkastella, joten 90 vuoden jälkeen minun puolestani voi käyttää sitä nimeä mitä puhuja haluaa. Oleellista on, että tiedostetaan lähtökohta: kapina laillista hallitusta vastaan, eikä enää yritetä tehdä toisista ”hyviä” ja toisista ”pahoja”. Olisiko jo aika unohtaa tarkoitushakuisten dokumenttien ja kirjoitusten tekeminen. Itse olen vakuuttunut, että Suomen kannalta valkoisten voitto oli parempi vaihtoehto kuin punaisten.

Hämeenlinnassa 6.2.2008

Päätoimittaja Ari Parkkola