Suorituskyky ja uskottavuus uhattuna?
Vuoden 2007 helmikuussa järjestettiin Oslossa rypäleaseita koskenut kansainvälinen kokous. Kokoukseen osallistuneet 46 maata, Suomi mukaan lukien, hyväksyivät julistuksen, jossa sitoudutaan neuvottelemaan vuoden 2008 loppuun mennessä kansainvälinen laillisesti sitova sopimus. Sopimus kieltää käyttämästä, tuottamasta, siirtämästä ja varastoimasta rypäleaseita, jotka aiheuttavat kohtuutonta haittaa siviileille.
Rypäleaseita koskevat neuvottelut ovat perusteiltaan samanlaiset kuin henkilömiinojen rajoittamiseen ja kieltämiseen johtanut Ottawan sopimus. Libanonin sodassa käytettyjen rypäleaseiden siviiliväestölle sodan jälkeen aiheuttamat vahingot ovat kasvattaneet vaatimuksia rypäleaseiden ominaisuuksia ja käyttöä säätelevän oikeudellisen sitovan sopimuksen neuvottelemiseksi. Siviilien kärsimysten näkökannalta Suomen on vaikea olla poissa neuvottelupöydästä. Suomen ei haluta näyttävän kansainvälisesti haluttomalta helpottaa siviilien kärsimyksiä. Neuvotteluissa mukana olemalla voidaan ehkä saada Suomen maanpuolustuksen kannalta tärkeitä näkökohtia sopimukseen. Se voi kuitenkin olla vaikeata, koska pääosalla neuvotteluihin osallistuvista maista sotilasmaantieteellinen sijainti on erittäin turvallinen. Ei ole edes potentiaalista uhkaa lähialueella. Ei siis edes uskota, että enää on rajojen puolustamisen tarvetta. Sodat käydään kaukana.
Laskeeko Suomen puolustuksen uskottavuus todennäköisen uuden sopimuksen myötä?
Henkilömiinojen poistamisen kautta voidaan arvioida rypäleaseiden vaikutusta puolustuskykyyn. Suomi on lupautunut liittyä Ottawan sopimukseen vuonna 2012, jolloin henkilömiinat hävitetään varastoista. Henkilömiinojen poistuminen arvioitiin laskevan puolustusvoimien suorituskykyä merkittävästi. Niiden poistaminen piti korvata useilla eri valvonta- ja asejärjestelmillä. Kustannukset arvioitiin olevan lähes 200 miljoonasta 600 miljoonaan euroon. Alarajan minimitaso ei korvaisi kuin pienen osan suorituskykyvajeesta. Korvaavien järjestelmien käyttöönotto vie 3:sta 10 vuoteen, joten puolustusvoimilla pitäisi olla kaikista korvaavista järjestelmistä sopimukset tehtynä, jotta ne ehtivät miinojen hävittämisaikatauluun. Mahtaako näin olla?
Hankittu MLRS-raketinheitin kuuluu korvaaviin järjestelmiin ja ne ovat jo koulutuksessa. Muista korvaavista järjestelmistä en ole vielä nähnyt uutisia lehdistössä. Äänestäjien muisti on lyhyt ja se on poliitikkojen kannalta hyvä asia. Itse muistan kuitenkin miinakeskustelun yhteydessä joka suunnalta vakuutetun, että kun miinoista luovutaan, puolustusvoimille annetaan korvaavia järjestelmiä varten lisärahoitusta. Itse sen tulkitsin tarkoittavan olemassa olevien kehysten päälle tulevaa rahoitusta.
Tuskin puolustusvoimat on saanut yhtään euroa lisärahoitusta. Voin olla väärässä. Puolustusministeriö voisikin julkaista ”väliraportin” miten ja millä rahoituksella
henkilömiinojen korvaaminen on toteutettu ja tullaan toteuttamaan niiden hävittämiseen mennessä.
Ainoa konkreettinen henkilömiinoja korvaava järjestelmä on raketinheitinjärjestelmä. Sen käyttöä taitaa uusi rypäleaseiden rajoitussopimus tulla rajoittamaan melkoisesti. Kun sen käyttöä rajoitetaan, paljonkohan lisärahoitusta luvataan kompensoimaan laskevaa suorituskykyä? Sen takia olisi hyvä tietää miten poliitikkojen lupaukset toteutuivat tai toteutuvat henkilömiinojen osalta, kun keskustellaan liittymisestä rypäleaseiden rajoittamissopimukseen, tiedetään miten lupauksiin tulee suhtautua. Rypäleaseiden rajoittaminen ei todennäköisesti poista niitä, mutta sopimuksen rajoitusten noudattaminen tullee nostamaan raketinheittimistä ja muulla tykistöllä ammuttavien kuorma-ammusten hintaa kohtuullisen paljon. Jälleen tapahtuu ”teknistä kallistumista” sen todellisen teknisen kallistumisen lisäksi, jonka vaikutukset puolustuskykyyn on pitkällä tähtäimellä merkittävä.
Suomi voisi antaa oman julistuksen olla käyttämättä mitään asejärjestelmiä, jotka aiheuttavat kohtuutonta vahinkoa siviileille, muuhun kuin omien rajojen puolustamiseksi hyökkääjää vastaan. Kansainvälisiin sopimuksiin ei pidä sitoutua, jos Suomen kaikki naapurit eivät sitoudu samoihin sopimuksiin. Nyt Venäjä jättäytyy pois sopimuksista, koska katsoo niiden rajoittavan toimintaansa (samoin tekee USA). Kansainvälisissä neuvotteluissa näyttää pidettävän itsestään selvyytenä, että Venäjä ei allekirjoita aserajoitussopimuksia. Ja se pakon sanelemana hyväksytään. Uskotaan, että kyllä Venäjä sitten joskus liittyy sopimuksiin. Suomen turvallisuuden kannalta Venäjän pitää olla mukana samaan aikaan kuin Suomi. Se on vähintä mitä Suomi voi vaatia.
Suomen puolustusvoimat on aina pyrkinyt takaamaan siviilien turvallisuuden. Suomen puolustamiseksi varattuja asejärjestelmiä ei käytetä holtittomasti vaan suunnitelmallisesti. Kaikki toiminta dokumentoidaan ja vaaralliset alueet pystytään sodan jälkeen määrittämään. Liikkumisen kannalta vaarallisia alueita tulee kartoittaa jo sodan alkamispäivästä lähtien. Tiedot palvelevat sotatoimia ja nopeuttavat sodan jälkeen vaarallisten alueiden eristämistä sekä raivaustoiminnan aloittamista. Suomalaisten käyttämät ampumatarvikkeet eivät ole ongelma, mutta hyökkääjän käyttämät ovat paljon vaarallisempia. Kaikilta mailta pitäisi vaatia kohtuullista taistelujen dokumentointijärjestelmää, joista voisi selvittää minkä tyyppisiä ampumatarvikkeita, kuinka paljon ja mille alueelle on sodan aikana käytetty. Sodan jälkeen tiedot tulisi viivyttelemättä luovuttaa tarvitsijoille. Eihän dokumentointi sodassa koskaan täydellistä voisi olla, mutta hyvän pohjan se antaisi sodan jälkeiselle turvallisuusvajeelle. Kunkin maan dokumentointijärjestelmä voitaisiin sertifioida jonkun kansainvälisen järjestön toimesta.
Suomen tulee valmistautua sodan jälkeisten seurausten minimointiin. Ei luopumalla puolustuksen kannalta tarpeellisista asejärjestelmistä vaan valmistautumalla suunnitelmallisesti palaamaan sodan jälkeen mahdollisimman turvallisesti ja nopeasti rauhan tilaan.
Suomen tulee pitää puolustamisen kannalta kaikki tarpeelliset asejärjestelmät käytössä - vähintään niin kauan kuin ne ovat naapureilla käytössä. Se antaa ulkopuolisille signaalin, että suomalaiset ovat valmiit puolustautumaan kaikin käytettävissä olevin keinoin hyökkäystä vastaan.
Hämeenlinnassa 12.5.2008
Päätoimittaja Ari Parkkola