Ollaanko Suomessa viisaampia kuin muualla Euroopassa?

Elokuun alussa oli Helsingin Sanomissa uutinen, jossa kerrottiin Suomen tykistön olevan läntisen Euroopan suurin. International Institute for Strategic Studies (IISS) -tutkimuslaitos oli selvityksissään tullut tähän tulokseen. Saksan tykistö pääsi lähimmäksi jääden 25 kappaleen päähän. Ero Ranskan ja Britannian armeijoihin kertyi yli viiden sadan tykin ja kranaatinheittimen verran. Brittiläisen puolustuspolitiikan asiantuntijan mukaan suomalaisilla on ”liikaa talvisotaa kansallisessa tietoisuudessa”.

Tutkimus antaa selkeän kuvan läntisen Euroopan nykyajattelusta ja sen eroista verrattuna suomalaisten tapaa ajatella maanpuolustustaan. Aseiden määrät kertovat myös sen, että muualla on luovuttu tai luopumassa asevelvollisuudesta ja siirrytty ammattiarmeijaan. Ammattiarmeijan vahvuudet ovat pienemmät kuin asevelvollisuusarmeijan. Suomalaiset ovat ”talvisodan maailmassa”, mutta ovatko suomalaiset väärässä noudattaessaan erilaista strategiaa kuin muu läntinen Eurooppa?

Läntinen Eurooppa on lähtenyt siitä, että maiden itsenäisyyttä uhkaavat sodat Euroopassa ovat niin epätodennäköisiä, että niihin ei tarvitse varautua. Sodat käydään kaukana Euroopasta, eivätkä ne uhkaa Euroopan valtioiden itsenäisyyttä. Sotien käyminen rauhan aikana vaatii ammattiarmeijaa, jotta rauhan aikaiset tappiot ovat hyväksyttävissä ammatin varjopuoliksi kussakin sotaan osallistuvassa maassa. Tällaisiin sotiin ei asevelvollisuusarmeija sovellu kovin hyvin - kuten amerikkalaiset huomasivat sen Vietnamissa ja venäläiset Tshetsheniassa. Asevelvollisuusarmeija soveltuu tehtäväänsä hyvin kun joudutaan taistelemaan omassa maassa.

Läntisen Euroopan ajattelumaailmaa ymmärtää kun tarkastelee asiaa esimerkiksi Ranskan, Iso-Britannian, Italian, Hollannin tai jopa Saksan näkökulmasta. Voidaan jättää suursodan mahdollisuus pois laskuista kun itse ei olla etulinjassa ja sen mahdollisuus on tällä hetkellä pieni. Suomalaisten kannalta Puolan päätöksiä puolustuksen toteuttamiseksi on mielenkiintoista seurata. Maa on melkein Venäjän rajanaapuri ja se joutuu ottamaan Venäjän armeijan potentiaalisen kyvyn huomioon eri tavalla kuin sen selän takana olevat maat. Kuinka paljon Puola supistaa armeijaansa? Kuinka paljon Puola kehittää joukkoja, jotka on tarkoitettu toimimaan kaukana maan rajojen ulkopuolella? Kuinka paljon muiden Nato-maiden kehittämislinjaukset vaikuttavat Puolan asevoimien kehittämiseen?

Nykyisillä sotilasresursseilla USA ja läntinen Eurooppa kykenee käymään ”oikeata sotaa” vain yhdellä tai korkeintaan kahdella suunnalla yhtä aikaa. Jos sotia käydään yhtä aikaa useammalla taholla, Nato joutuu priorisoimaan missä vihollinen on lyötävä ensin ja mikä suunta jää viimeiseksi. Suomen suunta ei missään vaiheessa tulisi priorisoinnissa kärkipäähän.

Suomen on pysyttävä tällaisessa tilanteessa sotien ulkopuolella. Jos se ei ole mahdollista, Suomen puolustusvoimien on pystyttävä estämään maan miehitys - jopa usean kuukauden ajan. Siinä mielessä alussa mainittu tutkimus osui ehkä oikeaan, että Talvisodan 105 päivää voi olla hyvä lähtökohta suunniteltaessa Suomen puolustusvoimien resursseja torjua hyökkäykset maatamme vastaan. Suomea ei pystytä puolustamaan ammattiarmeijalla 105:tä päivää - asevelvollisuusarmeijalla siihen on ainakin jonkinlainen mahdollisuus.

Suomessa ei olla viisaampia kuin muualla läntisessä Euroopassa. Suomalaisten on vain uskallettava rakentaa puolustustaan omista tarpeista ja lähtökohdista. Vaikka Suomi kuuluu läntiseen Eurooppaan, ei pidä seurata aina sen esimerkkiä. Se mikä sopii muille, ei välttämättä sovi suomalaisille.

Toivotan Panssarilehden lukijoille hyvää syksyn alkua!

Hämeenlinnassa 5.elokuuta 2008

Päätoimittaja Ari Parkkola