Tarvitaanko nykyisenkaltaista selontekomenettelyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan työkaluna?
Ulkoministeri Stubb avasi keskustelun selontekomenettelyn toimivuudesta määriteltäessä Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan työskentelytapoja. Nykyinen käytäntö, jossa hallituskeskeisesti valmistellaan selonteko eduskunnalle, on ollut käytössä runsaat kymmenen vuotta. Tänä aikana on annettu kolme selontekoa - vuonna 1997, 2001 ja 2004. Vuonna 2004 julkaistun selonteon linjausten ja päätösten mukaisesti toimitaan ennen seuraavan julkistamista. Uusi selonteko piti antaa tänä vuonna, mutta se siirtyi ja tulee todennäköisesti eduskunnan ruodittavaksi ensi vuonna. Toimintatavan muutoksessa ei sinänsä ole mitään kummallista. Välillä on keskusteltava, onko nykyinen toimintatapa toimiva ja sopiiko se olemassa olevaan maailmaan. Selonteon edut on kuitenkin pyrittävä säilyttämään, jos toimintatapaa muutetaan. Ulkopolitiikan kannalta on tärkeätä, että Suomen linja on johdonmukainen ja ennustettava. Kun muut kansakunnat tietävät Suomen peruslinjat, ei tule yllätyksiä, jotka voisivat kiristää suhteita tarpeettomasti. Suomi on sitoutunut EU:n ulkosuhteisiin. Mitä yhtenäisempi EU sitä paremmat mahdollisuudet sillä on saada vaikutusta aikaiseksi. Tämä ei tarkoita sitä, että Suomella ei saisi olla omia tavoitteita. Suomen tulee muodostaa tavoitteensa kansalliselta pohjalta. Jos ne poikkeavat EU:n linjasta, tulee Suomen pyrkiä vaikuttamaan siihen.
Jos toimitaan demokraattisten pelisääntöjen mukaisesti, tulee puolueiden ennen eduskuntavaaleja tuoda selvästi esille ulkopoliittiset tavoitteensa yhtenä osana puolueiden kokonaisohjelmaa. Vaaleissa äänestämällä kansalaiset voivat ottaa kantaa ulkopoliittisiin tavoitteisiin. Samalla tavalla tulee kansalaisten äänestäessään tietää, miten puolueet suhtautuvat puolustusvoimien kehittämisen peruslinjauksiin.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on tärkeä puolustusvoimien kehittämisen kannalta. Se luo pitkäjänteisen mahdollisuuden suunnittelulle. Mitä pienemmillä resursseilla joudutaan tulemaan toimeen, sitä tärkeämpää on riittävän pitkälle ulottuvat perusteet. Selonteot ovat toimineet puolustusvoimien kannalta kohtuullisen hyvin. Puolustusvoimat on pystynyt pitämään
yllä raharesursseihin nähden selkeästi suurempaa reserviä kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat. Suomi on pystynyt pitämään kiinni omista tarpeistaan huolimatta muiden Länsi-Euroopan maiden asevoimien muutoksesta. Samalla on myös pystytty kehittämään tärkeitä teknisiä erityisosaamisalueita. Näillä erityisalueilla pystytään kilpailemaan kärkiosaamisesta muiden kanssa.
Näen nykyisessä selontekomenettelyssä kolme ongelmaa puolustusvoimien kehittämisen osalta. Tarpeisiin nähden selonteon rahoituskehykset ovat tingitty minimiin. Se ei ole ongelma, mitta kun tingitystä rahoituksesta ei pidetä kiinni. Muutamien kymmenien miljoonien eurojen kehysten alitukset eivät välttämättä tunnu kohtuuttomalta tinkimiseltä, puhuttaessa satojen miljoonien kehyksistä. Tehtyihin suunnitelmiin niillä on kuitenkin suuri vaikutus. Suunnitelmat on tehty kokonaisuutena. Kun joudutaan tinkimään jostakin osasta, sen vaikutus ulottuu syvälle. Kokonaisuuteen vaikutus on paljon suurempi kuin saadut rahalliset säästöt. Selontekoa valmistellaan salaisuuden verhossa. Se antaa valmistelijoille työrauhan. Samalla se takaa, että erilaiset näkemykset eivät pääse vaikuttamaan edes keskustelutasolla lopputulokseen. Kun selonteko tuodaan eduskunnalle, menee se läpi ilman suurempia muutoksia. Sen jälkeen kaikki keskustelu loppuu toteamukseen - ”Se lukee selonteossa”. Jääkö perusteltujakin ajatuksia pohtimatta?
Selontekoon on sisällytetty linjauksia, mutta myös yksityiskohtia. Selonteko ulottuu, ennen seuraavan tuloa, noin neljän vuoden päähän. Yksityiskohtainen selonteko sitoo liiaksi toteutusta. Selonteon pitäisi luoda peruslinjaukset ja tavoitteet. Toteutus tulisi tehdä virkamiestyönä. Toteutukselle tulee jäädä mahdollisuus valita toteutushetkellä toimivimman ja edullisimman vaihtoehdon käyttö.
Tulevaisuudessa selontekomenettelyä voisi jakaa osiin. Suomen ja maailman tilaa voisi käsitellä eduskunnassa noin vuotta ennen parlamenttivaaleja. Puolueet voisivat käyttää sitä (tai olla käyttämättä) pohtiessaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjauksia tuleviin vaaleihin. Vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa kirjataan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suuret linjat ja tavoitteet. Noin vuosi vaalien jälkeen annettaisiin selonteko eduskunnalle. jossa hallituksen linjaukset ja tavoitteet olisi kirjattu sellaisiksi, että virkamiehet tietävät millä resursseilla ja minkälaisiin tavoitteisiin tulee kehittämisen johtaa. Tarvittaessa aikaisempia linjauksia ja tavoitteita tulee pystyä tarkentamaan selontekomenettelyjen välillä.
Hyvää talven alkua ja joulun odotusta toivottaen!
Hämeenlinnassa 11.11.2008
Päätoimittaja Ari Parkkola