Panssariprikaatissa tapahtuu

Hämeen Panssaripataljoona – Panssarijoukot 90 vuotta

Kuluva vuosi on suomalaisten panssarijoukkojen juhlavuosi, tuleehan kesällä 2009 kuluneeksi tasan 90 vuotta ensimmäisen suomalaisen panssarijoukon perustamisesta. Hämeen Panssaripataljoona jatkaa ja ylläpitää kunniakkaita panssarivaunujoukkojen perinteitä. Panssariprikaatissa panssarijoukkojen 90-vuotista taivalta juhlistetaan 26.6.

Suomalaisten panssarijoukkojen historiaa ja perinteitä

Panssarijoukkojemme perinteet alkavat 15. heinäkuuta 1919, jolloin perustettiin Tankkirykmentti kalustonaan ranskalaiset Renault F.T. Modèle 1917 -vaunut. Renault-vaunut pysyivät käytössä pääkalustona aina talvisotaan saakka, jonka aikana pääosa niistä kaivettiin maahan kiinteiksi pesäkkeiksi. Talvisodan aikana muuna kalustona oli myös Englannista hankittuja Vickers-Armstrongs 6 tn -vaunuja. Jatkosodan aikana pääosan kalustosta muodostivat kevyet T-26-sotasaalisvaunut sekä Saksasta 1943-44 hankitut Sturmgeschütz 40 Aufg. G -rynnäkkötykit eli ”sturmit”. Sota-aikana panssarikalusto oli varsin kirjavaa ja vuoden 1944 ratkaisutaistelujen aikana suurin osa kalustosta oli auttamattomasti vanhentunutta. Käyttökelpoisilla vaunuilla eli sturmeilla sekä T-34:illa Panssaridivisioonan joukot vaikuttivat kuitenkin merkittävästi torjuntavoiton aikaansaamiseen.

Leopard 2 A4 rynnäkössä

Sota-aikainen kalusto säilyi käytössä varsin pitkään sotien jälkeen. Panssarijoukkojen taktiikkaa ja käyttöperiaatteita kehitettiin edelleenkin kovien sotakokemusten pohjalta, harjoittelun painopisteen ollessa voiman keskitetty käyttö ja aselajien saumaton yhteistoiminta. Uutta panssarikalustoa hankittiin 1950-lopulta alkaen silloisesta Neuvostoliitosta sekä Englannista. Pääkaluston muodosti tuolloin ensin Charioteer, T-54 ja T-55 sekä 80-luvulla T-72 -vaunut. Saksalaisiin panssarivaunuihin palattiin jälleen vuonna 2004, jolloin ensimmäinen Leopard 2 A4 -vaunut otettiin koulutuskäyttöön.

Panssarijoukkojen perinnejoukkoosastojen ketju muodostuu seuraavasti:
Tankkirykmentti v.1919, Hyökkäysvaunurykmentti
1919–1925, Hyökkäysvaunupataljoona
1925–1927, Hyökkäysvaunukomppania
1927–1927, Erillinen Hyökkäysvaunukomppania
1927–1937, Erillinen Panssarikomppania
1937–1939, Panssaripataljoona
1939–1942, Panssariprikaati 1942–1944,
Panssaripataljoona 1944–1952,
Panssarirykmentti 1952–1966,
Panssarivaunupataljoona 1966–2003.
Puolustusvoimien rakennemuutoksen yhteydessä Panssarivaunupataljoonan taival joukkoyksikkönä päättyi 1.1.2003, jolloin Panssarivaunupataljoona ja Hämeen Jääkäripataljoona yhdistyivät Hämeen Panssaripataljoonaksi.

Lippu on sotilasjoukon tärkein tunnusmerkki. Hyökkäysvaunurykmentin komentajan jääkärieversti Aarne Sihvon aloitteesta, lahjoittivat viipurilaiset naiset lipun Hyökkäysvaunurykmentille. Lippu naulattiin juhlallisin menoin Katajanokan upseerikerholla 15. toukokuuta 1922. Lipun naulaustilaisuudessa oli läsnä mm. silloinen tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg.

BMP-2 tulitoimintaa sivuttaisliikkeestä

Osoituksena panssarijoukkojemme sota-aikaisesta menestyksestä Hämeen Panssaripataljoonan etupihalla on muistomerkkinä vaunu numero 531–10 lempinimeltään ”Bubi”. Tällä sturmilla tuhottiin jatkosodan ratkaisutaisteluissa 11 vihollispanssaria, eli eniten mitä omat vaunumme ovat tuhonneet. Vaunu on entisöity sodan ajan asuunsa ja nostettu jalustalle muistuttamaan nykypäivän panssarimiehiä panssarijoukkojemme kunniakkaasta menneisyydestä.

Hämeen Panssaripataljoona tänään

Saapumiserän vahvuus:
260-320 varusmiestä.
Palkatun henkilöstön
määrä 1.5.2009:
- 21 upseeria
- 1 erikoisupseeri
- 28 opistoupseeria
- 9 aliupseeria
- 3 sopimussotilasta
- 1 siviili

Hämeen Panssaripataljoonan perinteet
- vaalii Jääkäriperinteitä
- vaalii Hämeen Jääkäripataljoonan ja Panssarivaunupataljoonan sekä näiden perinnejoukkojen perinteitä
- vaalii suomalaisten panssarijoukkojen perinteitä
- perinnepäivä: 14.7, Panssarivaunupataljoonan perinnepäivä
- perinnemarssi: Parolan marssi
- perinnelippu: Hämeen Jääkäripataljoonan lippu
- perinneristi: Hämeen Jääkäripataljoonan ja Panssarivaunupataljoonan perinneristit.

Hämeen Panssaripataljoona on erikoistunut sodanajan panssarijoukkojen kouluttamiseen. Pataljoonan kolmessa perusyksikössä, Panssarijääkäri-, Panssarivaunu- sekä Panssaripioneerikomppaniassa, koulutetaan asevelvollisia maavoimien iskukykyisimpiin joukkoihin, mekanisoituihin taisteluosastoihin. Eräs tärkeä rauhanajan koulutuksen avaintekijä on mahdollisuus yhteistoimintaharjoituksiin, joissa taistelupanssarivaunumiehistöt, panssarijääkärit ja taistelupioneerit harjoittelevat yhteistoimintaa Panssariprikaatin muiden joukkoyksiköiden kanssa. Myös yhteiset harjoitukset Karjalan Prikaatin ja Porin Prikaatin joukkojen kanssa ovat osoittautuneet hyvin opettavaisiksi ja hyödyllisiksi. Hämeen Panssaripataljoonan haasteena on nykypäivän kiivasrytmisen panssaritaistelun hallitseminen. Moninaisen teknisen kaluston koulutus ja kunnossapito vaatii ammattitaitoa, määrätietoisuutta sekä vastuuntuntoa - vuosikymmenten kokemuksesta syntynyttä panssariosaamisen kulttuuria.

Tuliasemassa

Hämeen panssaripataljoonan koulutusrytmi on vakioitu. Pataljoonassa pidetään kolme suurta sotaharjoitusta saapumiserää kohden, joissa koko mekanisoidun taisteluosaston iskuporras harjoittelee kootusti aselajien tukemana. Pääharjoitustapahtumina ovat touko- ja marraskuussa järjestettävät Niinisalon taistelu- ja ampumaharjoitukset sekä kesä- ja joulukuussa järjestettävät yhtymä- tai valtakunnalliset harjoitukset. Niinisalon lisäksi muina harjoitusalueina ovat Parolannummen ja Hätilän harjoitusalueet.

Panssarivaunukomppania

Panssarivaunukomppania kouluttaa sodan ajan panssarivaunukomppanioita mekanisoitujen taisteluosastojen sekä Karjalan Prikaatin käyttöön. Panssarivaunukomppania kouluttaa varusmiehiä monipuolisesti useisiin eri tehtäviin. Tärkein osa komppaniaa ovat taistelupanssarivaunujen panssarivaunumiehistöt. Lähes kaikkien palvelukseen astuvien palvelusaika on 362 vuorokautta. Johtajakoulutuksen saa noin 30 % palvelukseen astuvista varusmiehistä. Pääkoulutuskalustona on taistelupanssarivaunu Leopard 2 A4. Panssarivaunukomppania antaa valtakunnan ainoana yksikkönä taistelupanssarikoulutusta varusmiehille. Toiminta on raskasta, mutta hektisen antoisaa pienryhmässä 55 tonnin teräsmassan sisällä.

Panssarijääkärikomppania

Panssarijääkärikomppania kouluttaa panssarijääkärikomppanioita mekanisoitujen taisteluosastojen iskuportaaseen sekä panssaritiedusteluja panssarintorjuntaohjusjoukkueita. Rynnäkköpanssarivaunukalustona on venäläisvalmisteinen BMP-2. Muuna koulutuskalustona ovat mm. MT-LBvkuljetuspanssarivaunut, moottoripyörät, eri pyöräajoneuvot sekä monipuolinen aseistus. Komppania harjoittelee toimintaa taistelu- ja ampumaharjoituksissa eteläisen Suomen alueella muodostaen näin erittäin hyvähenkisen ja osaavan joukon. Koulutus sisältää mielenkiintoista ja monipuolista toimintaa niin maastossa kuin rakennetulla alueella. Valtaosa toiminnasta on yhteistyötä pioneerien ja taistelupanssarivaunujen kanssa.

Iskuportaan liikkeen edistämistä

Panssaripioneerikomppania

Panssaripioneerikomppania tuottaa mekanisoitujen taisteluosastojen tarvitseman liikkeenedistämis- ja suluttamisvoiman. Koulutetut joukot sijoitetaan mekanisoitujen taisteluosastojen taistelupioneerikomppanioihin sekä evakuointipanssarivaunumiehistöt niiden huoltokomppanioihin. Lisäksi yksikkö kouluttaa muun muassa Karjalan prikaatin tarvitsemat raivaamis- ja siltapanssarivaunumiehistöt. Yksikön koulutuskalustoon kuuluu 8 erityyppistä panssarivaunua. Tärkeimpinä näistä ovat Leopard-alustalle rakennetut raivaamispanssarivaunut LEO 2R ja integroidulla sillalla varustetut siltapanssarivaunut LEO 2L. Lisäksi kalustoon kuuluvat evakuointipanssarivaunut KAM-2, JVBT-55A ja VT-55, MT-LBv-kuljetuspanssarivaunut sekä reserviläisten koulutuksessa käytettävät BLG-60M2-siltapanssarivaunut ja T-55-alustaiset raivaamispanssarivaunut. Panssaripioneerikomppanian koulutus on erittäin monipuolista ja haastavaa. Panssaripioneerikomppania on eittämättä yksi teknisimmistä pioneeriyksiköistä valtakunnassa, jonka toiminnassa korostuu yhteistoiminta eri aselajien kanssa. Lisähaasteen koulutukselle tuo mekanisoitujen joukkojen taistelujen kiivasrytmiset panssaritaistelut.

Perinteiden ulkoiset merkit ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on kuitenkin henki. Velvoittavana esimerkkinä on sotaikaisten panssarimiestemme peräänantamaton hyökkäyshenki. Pakokauhu oli panssarimiehille tuntematon käsite. Yrjö Jylhän sanoin: “Meillä on käsky jyrkin uhmata kuolemaa. Voimalla panssarinyrkin ruhjoa vastustajaa. Meillä ei säikytä, meillä ei surra - iske ja murra!”

Teksti Oskari Paavola
Kuvat Puolustusvoimat