PUOLUSTUSVOIMAIN KOMENTAJAN TERVEHDYS 90 VUOTTA TÄYTTÄVILLE PANSSARIVAUNUJOUKOILLE

Suomalaiset panssarivaunujoukot juhlivat tänä vuotta 90-vuotista värikästä ja monivaiheista taivaltaan. Panssarivaunujoukot saivat alkunsa Suomessa 15. heinäkuussa 1919, kun perustettiin Hyökkäysvaunurykmentti, jonka kalustona oli 32 kappaletta ranskalaisia Renault F.T. Modèle 1917 -panssarivaunuja. Kalusto edusti tuolloin alansa huippua. Myönteisen alun jälkeen panssarivaunujoukot kokivat taipaleellaan monia ala- ja ylämäkiä. Uutta teknistä joukkoa vierastettiin, sen suorituskykyä ei tunnettu, käyttökelpoisuutta suomalaisessa maastossa epäiltiin ja joukot koettiin liikaa resursseja syöväksi. Niin sotia ennen kuin niiden jälkeenkin panssarivaunujoukkoja on useampaan otteeseen uhannut lakkauttaminen.

Ennen Talvisotaa joukot ehtivät kutistua vain komppanian vahvuisiksi. Sotaan jouduttiin huonosti varustettuna ja koulutettuna, mikä myös näkyi huonona menestyksenä. Panssarivaunujen merkitys ymmärrettiin sodan jälkeen paremmin. Välirauhan aikana perustettu Panssaripataljoona laajeni Jatkosodan aikana Panssariprikaatiksi, joka liitettiin osaksi Panssaridivisioonaa. Panssarivaunujoukot saavuttivat suurta menestystä, vaikka kesällä 1944 pääosa panssarivaunukalustosta oli jo auttamattomasti vanhentunutta. Tästä huolimatta raskaissa torjuntataisteluissa panssarivaunujoukot täyttivät tehtävänsä menestyksekkäästi taistelujen painopisteessä. Taistelupanssarivaunut ja rynnäkkötykit muodostivat panssarijoukkojen kovan ytimen, mutta yksi sotien tärkeimpiä opetuksia oli nimenomaan aselajien välisen yhteistyön voima. Aselajien saumaton yhteistyö onkin siitä lähtien ollut keskeinen tavoite panssarivaunujoukkoja kehitettäessä ja koulutettaessa.

Sotien jälkeen panssarivaunukalustoa ei kehitetty vuosikymmeniin, mutta osaamista pidettiin sitkeästi yllä vanhentuneellakin kalustolla. Nykyaikaista kalustoa saatiin vasta 1960-luvulla. Siitä eteenpäin panssarivaunujoukkojen kehittäminen on ollut vakaalla pohjalla. Puolustusvoimien panssarikaluston määrä on kasvanut, ja tänä päivänä kaikkien aselajien joukot käyttävät panssariajoneuvoja. Vaikka taistelupanssarivaunukoulutus on edelleen keskitettynä Panssariprikaatiin, on panssarivaunujoukkojen tuntemus ja panssariosaaminen levinnyt viime vuosina myös muihin maavoimien joukko-osastoihin. Tänä päivänä erittäin iskukykyisten panssarivaunujoukkojen merkitys tunnetaan ja tunnustetaan. Ne ovat maavoimien keihäänkärki ja paras iskuvoima, jotka mahdollistavat liikkuvat hyökkäysoperaatiot.

Kautta panssarivaunujoukkojen historian henkilöstön korkea koulutustaso, tahto, taito ja hyökkäyshenki ovat olleet avainasemassa. Huonolla ja vanhentuneellakin kalustolla on tehtävät täytetty. Toisaalta vähäisellä nykyaikaisella kalustolla on saavutettu korkeatasoisen henkilöstön ansiosta erittäin hyviä tuloksia, mitä osoittaa jopa 10:1 voittosuhde käydyissä panssaritaisteluissa.

Panssarivaunumiehistöjen tehtävät ovat yksi vaativimpia erikoisaloja, mihin varusmiehiä koulutetaan puolustusvoimissa. Panssariprikaatilla on suuri vastuu keskeisimpien panssarijoukkojemme ja taistelupanssarivaunukomppanioiden kouluttamisessa. Tätä työtä tehdään ”perinteitä - yhteistyötä - iskuvoimaa” -iskulauseen hengessä. Panssarivaunujoukkojen perinteitä kunnioittaen ja niistä voimaa ammentaen, hyvässä yhteistyössä aselajien kesken ja muiden joukko-osastojen kanssa, aktiivisessa ja hyökkäävässä hengessä.

Onnittelen panssarivaunujoukkojen perinteitä vaalivaa Hämeen Panssaripataljoonaa 90 vuotta kestäneestä menestyksellisestä työstä panssarivaunujoukkojen kouluttajana ja kehittäjänä. Kiitän Panssariprikaatin henkilökuntaa, asevelvollisia ja panssarikiltalaisia arvokkaasta työstä panssarijoukkojen, puolustusvoimien ja isänmaan hyväksi.

Puolustusvoimain komentaja

Amiraali Juhani Kaskeala


MAAVOIMIEN KOMENTAJAN TERVEHDYS 90 - VUOTIAILLE PANSSARIVAUNUJOUKOILLE

Suomalaiset panssarivaunujoukot juhlivat kuluvana vuonna 90-vuotista taivaltaan. Ensimmäisen maailmansodan kokemusten innoittamana myös Suomessa ryhdyttiin luomaan panssariasetta. Ensimmäisenä panssarijoukkona perustettiin Hyökkäysvaunurykmentti Helsinkiin, Santahaminan saarelle heinäkuussa 1919. Kalustona oli 32 kappaletta aikansa huipputeknologiaa edustaneita ranskalaisia Renault F.T. Modèle 1917 -panssarivaunuja.

Perustamisen jälkeen panssarivaunujoukkojen kehittäminen laantui vuosikausiksi. Talvisodan heikon menestyksen jälkeen panssarijoukkojen rooli ja merkitys kuitenkin ymmärrettiin ja panssarijoukkojen taktiikka ja taistelutekniikka kehittyivät nopeasti saavuttaen huippunsa kenraalimajuri Ruben Laguksen Panssaridivisioonan käymissä ratkaisutaisteluissa Karjalan kannaksella kesällä 1944. Jatkosodan ajalta ovat peräisin myös panssarijoukkoja yhdistävät keskeiset perinteet, palveluspuvussa kannettava kolminuolitunnus ja iskulause ”perinteitä - yhteistyötä - iskuvoimaa”.

Panssarivaunujoukkojen kehittäminen hiipui sodan jälkeen useiksi vuosiksi. Sitkeä, panssarijoukoille ja sen henkilöstölle tyypillinen sisu ja tahto mahdollistivat kaikesta huolimatta osaamisen säilymisen ja taistelutekniikkaa ja taktiikkaa kehitettiin vanhentuneillakin välineillä. Panssarijoukkojen uusi nousu käynnistyi 1960-luvulla panssarivaunuhankintojen myötä. Materiaalihankinnat, koulutusjärjestelmän kehittäminen sekä systemaattinen tutkimus- ja kehittämistoiminta ovat siitä lähtien mahdollistaneet iskukykyisten joukkojen tuottamisen puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin, ensin panssariprikaateihin ja tänä päivänä mekanisoituihin taisteluosastoihin ja Karjalan Jääkäriprikaatiin.

Kylmän sodan aikana sotilasliitot näkivät panssarijoukkojen roolin taistelukentällä aivan keskeisenä. Panssaroitujen ja mekanisoitujen joukkojen hyökkäyssotatoimia kehitettiin voimakkaasti, taustalla ajatus panssarijoukkojen ratkaisevan tärkeästä roolista maavoimien ratkaisutaisteluissa. Kylmän sodan jälkeen panssarijoukkojen merkitys pieneni ja eräillä tahoilla niiden tarve jopa kyseenalaistettiin. Viime vuosikymmenen sodat ovat kuitenkin kiistatta osoittaneet tarpeen maavoimien joukkotyypille, jolla kyetään johdettuun, liikkuvaan, suojattuun ja tulivoimaltaan tehokkaaseen toimintaan erityyppisiä uhkia vastaan. Näihin vaatimuksiin panssari- ja mekanisoidut joukot taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuineen vastaavat tehokkaasti paitsi tänään, myös tulevaisuudessa. Maavoimien kehittämisessä panssarijoukoilla tulee jatkossakin olemaan keskeinen sijansa.

Sodan ajan panssarijoukkojen eri tehtävät ovat vaatia. Taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunujen käytön yhdistäminen kokonaistulenkäyttöön, liikkeen edistämiseen, suojaukseen ja huollon tukeen vaatii kaikilta toimijoilta laaja-alaista ammattitaitoa ja korkeatasoista johtajuutta. Laiminlyönti jollain osa-alueella kostautuu suorituskyvyn laskuna ratkaisuvaiheissa. Tässä toimintaympäristössä panssarijoukkojen kouluttajien ja johtajien tahto ja osaaminen ovat merkittävässä asemassa. Panssarijoukoissa vallitseva ammattiylpeys ja perinteikäs ”ISKE ja MURRA” –henki on oikein ymmärrettynä hyvä motivaatiotekijä koulutettaessa varusmiehiä ja reserviläisiä panssarijoukkojen vaativiin tehtäviin.

Suomalaisten panssarijoukkojen kehittämiseen on liittynyt alusta alkaen kansainvälinen yhteistyö. Vuosien kuluessa sotavarustuksen ja käyttöperiaatteiden tutkimus on mahdollistanut omien vahvuuksien ja toisaalta kehittämistarpeiden tunnistamisen. Tulevaisuudessa tämä yhteistyö saattaa edelleen syventyä esimerkiksi käynnissä olevan tiivistyvän pohjoismaisen sotilaallisen yhteistyön (NORDSUP) pohjalta. Suomalaisten panssarijoukkojen taso mahdollistaa tässä foorumissa jopa johtovaltion roolin.

Onnittelen panssarivaunujoukkojen perinteitä vaalivaa Panssariprikaatia, Hämeen Panssaripataljoonaa sekä niiden toimintaa aktiivisesti tukevaa Panssarikiltaa panssarivaunujoukkojen 90-vuotisjuhlavuoden johdosta. Kiitän panssarivaunujoukoissa kuluneiden vuosikymmenten aikana palvelleita, sotiemme veteraaneja, kantahenkilökuntaa ja asevelvollisia, aktiivista reserviläis- ja vapaaehtoiskenttää sekä panssarijoukkojen tukijoita ja yhteistyökumppaneita suuriarvoisesta työstä panssarivaunujoukkojen, maavoimien ja isänmaan hyväksi. Toivotan kaikille panssarijoukoissa palveleville hyvää juhlavuotta 2009 ja parhainta menestystä tulevaisuuden haasteisiin!

Maavoimien komentaja

Kenraaliluutnantti Ilkka Aspara


PANSSARIPRIKAATIN KOMENTAJAN TERVEHDYS PANSSARI-LEHDEN LUKIJOILLE

Hyvät Panssarilehden lukijat. Kesä 2009 on jo alkanut ja Juhannus on käsillä. Tämäkin kevät on ollut Panssariprikaatille työntäyteinen lukuisine harjoituksineen. Harjoituksissa joukkomme ovat osoittaneet sellaista taitoa ja motivaatiota, jota panssarijoukot ovat osoittaneet koko olemassa olonsa ajan.

Tämä kesä on merkittävä virstanpylväs suomalaisten panssarivaunujoukkojen taipaleella, tuleehan heinäkuussa kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun ranskalaiset Renault-panssarivaunut saapuivat Suomeen. Alusta alkaen panssaroitujen joukkojen kouluttajien ja koulutettavien innostus asiaansa on ollut suuri. Sitä se on myös tänä päivänä. Asiat pyritään tekemään aina parhaalla mahdollisella tavalla ja tehtävät pyritään viemään loppuun saakka.

Puolustusvoimain komentaja käsittelee tervehdyksessään panssarijoukkojen historiaa ja merkitystä Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä. Haluan kuitenkin erikseen korostaaPanssaridivisioonan panosta torjuntavoiton saavuttamisessa kesän 1944 kiivaissa taisteluissa. Tietoisena suurista tappioista divisioona lähti tehtäviinsä ymmärtäen oman tärkeytensä ja tehtävien onnistumisen merkityksen koko Kannaksen ja Suomen kannalta. Kun joukossamme on vielä näihin kesän 1944 taisteluihin osallistuneita panssariveteraaneja, haluan välittää heille kiitoksemme heidän uhrauksistaan.

Nykypäivän Panssariprikaati on kehittyvä mekanisoitujen joukkojen ja ilmatorjunnan koulutuskeskus. Henkilökuntamme ja asevelvollisemme ovat motivoituneita ja ammattitaitoisia. Lyhyesti sanoen olemme ylpeitä siitä, että saamme palvella Panssariprikaatissa. Panssariprikaatissa vallitsee hyvä henki. Eri aselajien joukkoyksiköt ja huoltolaitokset työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi. Haluankin kiittää henkilöstöämme paitsi koulutustuloksista, myös aidosta yrittämisestä ja yhteistyöstä. Panssariprikaatin motto “perinteitä - yhteistyötä - iskuvoimaa” ei ole pelkkä hokema, vaan se on aidosti sisäistetty toimintakulttuuri prikaatissamme.

Panssariprikaati vaalii sodan ajan Panssaridivisioonan perinteitä. Prikaatin joukkoyksiköistä Hämeen Panssaripataljoona vaalii panssarivaunujoukkojen perinteitä. Päätimme juhlistaa suomalaisten panssarivaunujoukkojen 90-vuotista taivalta Panssariprikaatin vuosipäivän paraatin yhteydessä 26.6. Vuosipäivän paraatissa paljastetaan Parolannummella kaksi uutta muistomerkkiä, jotka kuvaavat panssaroitujen joukkojen 90-vuotista taivalta. Vuosipäivänä toivomme näkevämme täällä Parolannummella mahdollisimman monta entistä Panssariprikaatilaista seuraamassa paraatiamme ja osallistumassa päiväjuhlaan. Koska emme pysty lähettämään kaikille henkilökohtaisia kutsuja, toimikoon tämä tervehdys yhdessä lehti-ilmoitusten kanssa kutsuna Panssariprikaatissa menneinä vuosina työskenneille. Olette sydämellisesti tervetulleita juhlimaan Panssariprikaatia ja suomalaisia panssarijoukkoja kanssamme.

Toivotan kaikille Panssari-lehden lukijoille lämmintä kesää!

Prikaatin komentaja

Eversti Keijo Suominen


HÄMEEN PANSSARIPATALJOONAN KOMENTAJAN TERVEHDYS PANSSARI-LEHDEN LUKIJOILLE

Alkusysäys Hämeen Panssaripataljoonan perustamiselle kirjattiin kesän 2001 valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon eduskunnalle. Rauhan ajan panssarijoukkojen joukkotuotanto tuli sopeuttaa vastaamaan sodan ajan tarvetta. Vuoden kestäneen suunnittelutyön perusteella päätettiin yhdistää Hämeen Jääkäripataljoona ja Panssarivaunupataljoona Hämeen Panssaripataljoonaksi 1.1.2003.

Vaikka Hämeen Panssaripataljoonan perustamisesta tulikin viime vuodenvaihteessa kuluneeksi vasta kuusi vuotta, ulottuvat kunniakkaat perinteemme Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelle asti. Pataljoonallamme on kunnia vaalia Suomen jääkäreiden, suomalaisten panssarivaunujoukkojen sekä panssaripioneerien perinteitä, jotka se on vastaanottanut edeltäjiltään Hämeen Jääkäripataljoonalta sekä Panssarivaunupataljoonalta. Viime vuonna meillä oli kunnia olla kantamassa Jääkärilippua Vaasassa jääkäreiden 90-vuotisjuhlallisuuksissa ja tänä vuonna juhlimme panssarivaunujoukkojen yhdeksän vuosikymmentä kestänyttä kunniakasta taivalta. Perinnejoukkomme ja niiden seuraajat ovat olleet hyvin merkityksellisissä rooleissa taisteltaessa maamme itsenäisyydestä eri sodissa. Perinteidemme arvokkuutta kuvastaa hyvin myös se, että perinnehuoneemme seinällä on kolmentoista riveissämme palvelleen Mannerheimristin ritarin kuvat.

Hämeen Panssaripataljoonan tehtävänä on kouluttaa mekanisoitujen taisteluosastojen iskuportaan panssarivaunu-, panssarijääkäri- ja taistelupioneerikomppaniat sekä itäisen valmiusyhtymän panssarivaunukomppaniat ja silta- sekä raivauspanssarivaunujoukkueet. Hämeen Panssaripataljoonan suurena vahvuutena on mahdollisuus yhteistoiminnan harjoitteluun joukkoyksikön omissa harjoituksissa joukkokoulutuskauden alusta lähtien. Varusmiehet ymmärtävät jo joukkokoulutuskauden ensimmäisissä harjoituksissa yhteistyön voiman. Tankkimiehet tarvitsevat jääkäreitä suojakseen, jääkärit tankkimiehiä tuekseen eikä ilman pioneerien suluttamis- ja liikkeenedistämisvoimaa pärjää kukaan. Varhaisessa vaiheessa aloitettu yhteistoiminnan harjoittelu heijastuu positiivisesti tuotettujen sodan ajan joukkojen laatuun. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on 11.-23.5. Niinisalossa järjestetty maavoimien mekanisoitujen joukkojen harjoitus, jossa meillä oli jälleen kerran oiva tilaisuus mitellä voimiamme Karjalan Prikaatin ja Porin Prikaatin joukkoja vastaan sekä yhdessä niiden kanssa. Pärjäsimme hyvin, jälleen kerran.

Hämeen Panssaripataljoonassa yhdistyvät tänään sen edeltäjien Hämeen Jääkäripataljoonan ja Panssarivaunupataljoonan vuosikymmenien panssariosaaminen ja -kulttuuri. Vastaavaa ei Suomessa muualla ole. Pataljoonan tehtävän merkitystä maavoimien terävimpään kärkeen kuuluvien sodan ajan joukkojen kouluttajana ei voi korostaa liikaa. Pataljoonan tekemällä työllä on näin ollen myös valtakunnallista merkitystä ja sen tulevaisuus näyttää useiden käynnissä olevien modernisointihankkeiden myötä valoisalta.

Paraatihan on tunnetusti sotilaan juhlaa, joten Hämeen Panssaripataljoona jatkaa suomalaisten panssarivaunujoukkojen yhdeksän vuosikymmentä kestäneen kunniakkaan taipaleen juhlistamista perinnepäivänään 14.7. Parolannummen lippukentällä.

”Meillä on käsky jyrkin uhmata kuolemaa. Voimalla panssarinyrkin ruhjoa vastustajaa. Meillä ei säikytä, meillä surra, ISKE ja MURRA.”

Pataljoonan komentaja

Everstiluutnantti Jari Tunturi

Takaisin sisältöön

Copyright © Panssarikilta 2003 - 2009 / Webmaster