Susi jo syntyessään?
5.2.2009 julkistetussa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2009 arvioidaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kokonaisvaltaisesti ja esitetään valtioneuvoston 2010-luvun loppupuolelle ulottuvat linjaukset. Selonteon alussa todetaan maailman talouden ongelmat ja arvioitiin sen voivan johtaa toisen maailmansodan jälkeisen ajan pahimpaan taloudelliseen kriisiin.
Selonteon lopussa todetaan: Tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa esitetyt puolustuskyvyn ylläpidon, kehittämisen ja käytön tavoitteet ovat saavutettavissa vuoden 2008 puolustuksen kokonaisrahoituksen reaalitasolla, jossa otetaan huomioon puolustusmateriaalin kallistuminen. Tämä edellyttää, ilman mahdollisia organisaatiomuutoksia, vuotuisen hinta- ja kustannusmuutosten nousun kattamista täysimääräisesti sekä vuodesta 2011 alkaen myös puolustusbudjetin 2 %:n vuosittaisen korotuksen.
Selontekoa hyväksyttäessä tiedettiin jouduttavan taloudellisesti vaikeisiin aikoihin. Hyväksynnän voisi luulla tarkoittavan resurssien saamista taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Tämän asian osalta lienee epäilijöitä enemmän kuin pelkästään kirjoittaja. Selontekojen resursseista lipeäminen on ollut ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Miten tulee käymään olemassa olevassa reaalitaloudessa ja tälle selonteolle?
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa puolustusmäärärahojen nostamisella ei saa ääniä seuraavassa eduskuntavaalissa. Uuden hallituksen ohjelmassa tuskin todetaan pidettävän kiinni selonteon resursseista - päinvastoin siinä voidaan ennemminkin irtisanoutua asiasta. Pohja puolustuskyvyn kehittämiselle selonteon mukaisesti on vaikeuksissa ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Kuitenkin hyväksytty selonteko luo peruslinjaukset puolustusvoimien kehittämiselle. Selonteon mukaan on edettävä, vaikka olisi voimakkaat epäilyt perusteiden pitävyydestä. Resurssien (rahan) pitävyys selviää virallisesti vasta vuosittaisten budjettineuvottelujen yhteydessä. Siihen asti on elettävä tehtyjen päätösten mukaisesti. Aika nopeasti selontekomenettely osoitti kankeutensa. Miten voidaan muuttaa jo hyväksytyn selonteon linjauksia? Vaikeasti, on helpompi mennä eteenpäin selonteon mukaisesti, uskotella rahoituksen pitävyyteen ja törmätä todellisuuteen budjettineuvotteluissa.
Tämän seurauksena puolustusvoimien kehittämistä suunnitellaan pahasti natisevien pilareiden varaan. Vaarana on resurssien tuhlaantuminen tai kohdistuminen vääriin kehittämistarpeisiin. Suunnittelu todellisista lähtökohdista takaisi paremman lopputuloksen. Mitä vähemmän on resursseja sitä tärkeämpää on suunnitteluperusteiden pitävyys. Kehittämiskohteet ja järjestys saattavat pienemmillä resursseilla olla aivan toinen. Joku korkeallakin oleva kehittämishanke saattaisi jäädä toteutumatta, jos rahoituskehysten pienentyminen olisi tiedossa riittävän aikaisessa vaiheessa. Nykyisellä toimintamallilla kehykset kaatuvat syliin. Sen jälkeen joudutaan tekemään nopeita ja hätäisiä korjausliikkeitä budjetissa pysymiseksi.
Toivottavasti tämä on vain turhaa pessimismiä ja puolustusvoimien minimitarpeet pystytään täyttämään. Selonteossa todetuilla resurssitarpeilla turvataan useammaksi vuodeksi myös monesti myllerretty puolustusvoimien organisaatio ja erityisesti jäljelle jääneet varuskunnat.
Taloudellisista näkymistä huolimatta riehakasta pikkujouluaikaa ja Rauhallista Joulua toivottaen
Hämeenlinnassa 22.11.2009
Päätoimittaja Ari Parkkola