Talvisota NKVD:n näkökulmasta

Professorit Timo Vihavainen ja Andrei Saharov ovat toimittaneet Neuvostoliiton salaisen poliisin asiakirjoihin perustuvan teoksen ”Tuntematon Talvisota”. Se perustuu Venäjän tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen projektiin, jossa julkaistiin Neuvostoliiton korkeimmalle johdolle, korkeimmalle sotaneuvostolle STAVKA:lle ja diktaattori Josef Stalinin lähipiirille tarkoitettua asiakirja-aineistoa. Venäjän tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen professori Andrei Saharov ehdotti suomalaisten tutkijoiden osallistumista projektiin. Suomalaisia tutkijoita edustavat Timo Vihavainen, Ohto Manninen ja Kimmo Rentola.

Teoksen alussa on lyhyet artikkelit Timo Vihavaiselta, V.S.Hristoforovilta,T.S.Bušujevalta, J.L.Djakovilta ja L.P. Kolodnikovalta. Teoksen loppuosa, noin 400 sivua on asiakirjoja. Ne koostuvat niin tiedustelupalvelun ja diplomaattien raporteista ulkomailta kuin sisäisen tiedustelun raporteista. Sisäisen tiedustelun raportit sisältävät mielialaraportteja ja analyyseja asevoimien eli punaarmeijan tilasta. Joukossa om mm. katkelmia kirjeistä, joita kansalaiset ja puna-armeijassa palvelevat ovat lähettäneet. Koska ne ovat joutuneet NKVD:n, sisäasiain kansankomissariaatin arkistoon, eivät ne välttämättä ole koskaan tulleet perille. Mielialaraporteissa on hämmästyttävää, miten mielipiteiden kirjo Neuvostoliitossa vaihteli laidasta laitaan. Vaikka raportit kertovat totaalisen diktatuurin urkinnasta, ne osoittavat että diktaattorikaan ei elä ilman kansalaismielipidettä. Toki moni raporttiin päässyt henkilö maksoi mielipiteestään ankaran hinnan, sillä joissakin raporteissa on maininta ”tuomittu ankarimpaan rangaistukseen”. Silti ne kertovat neuvostoliittolaisten laaja-alaisesta kyvystä analysoida tilannetta ja nähdä kulissien taakse. Toki raporteissa löytyvät virallisen mielipiteen kannattajat, jotka uskoivat sodan olevan länsivaltojen, Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen tai jopa saksalaisten aikaansaannosta. Jotkin totesivat Saksan ja Neuvostoliiton liittolaisiksi, mutta eräät mielipiteen ilmaukset olivat ”neuvostovastaisia”.

Ne sisälsivät oikeaan osuneen analyysin sodan syistä. Neuvostoliitto halusi keisarivallan aikaiset rajat ja Mainilan laukaukset olivat neuvostoliittolaisten provokaatio. Neuvostoliitolla on jo kyllin maata, miksi se hyökkää Suomeen?, kysyi eräskin raportoinnin kohde. Koska asiakirjat ovat alkuperäisiä, niissä näkyvät aikakauden arviot, nekin jotka olivat virheellisiä. Jotkin neuvostoliittolaiset arvioivat länsivaltojen tulevan Suomen avuksi ja sodan laajenevan maailmansodaksi. Toiset taas arvioivat kuten me nyt tiedämme, että länsivallat ajoivat talvisodassa omia Saksan vastaisia intressejään. Joukossa esiintyvät myös shovinistiset näkemykset, jotka vaativat porvarillisen Suomen tuhoa.

Propagandan uhrit ja sodan todellisuus
Raporteissa esiintyvät taistelutoimien osalta pahimmat neuvostomyytit suomalaisista käkinä, jotka sala-ampuvat puista. Viholliset nimitetään valkosuomalaisiksi ja työläisten nähdään elävän sorron alla, josta puna-armeija on tullut heitä vapauttamaan. Viholliset ovat rosvoja, suojeluskuntalaisia ja fasisteja. Tappiot johtuvat länsivaltojen ja Saksan suomeen rakentamista voittamattomista linnoitteista. Suomalaisilla väitetään olevan maan alta nousevia aavetykkejä ja hurjia naispataljoonia. Nämä pukeutuvat puna-armeijan asepukuihin ja tulevat puukottamaan punasotilaita. Suomalaisilla on radioasema Venäjän kaukoidässä Tsitassa, josta se suoltaa valkoista propagandaa. Suomalaiset rääkkäävät ja kiduttavat vankejaan ja käyttävät taistelukaasuja, siksi puna-armeija ei etene. Silti joukossa on arvioita, jotka kertovat suomalaisten olevan heikosti aseistettuja ja käyttävän lähinnä konekivääreitään. Puna-armeijan tappiot johtuvat seikoista, jotka suomalaiset ovat 70 vuotta tienneet. Puna-armeijan upseerit olivat johtamiskyvyttömiä, aselajien yhteistoiminta oli olematonta, viestisalaaminen heikkoa ja sotamateriaalin laatu huono. Esimerkiksi T-26-panssarien moottorien venttiilit kärsivät vaurioista, jotka johtuivat huonosta työn laadusta. Suomalaisten 37 mm:n pst-tykit läpäisivät kaikki palveluskäytössä olleet panssarivaunutyypit. Ainoastaan vasta kokeiluasteella olevat KV-1 ja SMK kestivät kaikki suomalaisten aseet. Panssarivaunuja Luoteisrintama menetti 954 kpl, mikä oli puolet taisteluihin osallistuneista panssarivaunuista.

Vaikka puna-armeija oli massiivisesti varustettu uusimmalla sotatekniikalla, ei miehille ollut perusvarusesineitä eli suksia ja talvivaatteita. Jos taas oli suksia, eivät miehet osanneet niitä käyttää. Panssariarmeija ja tukeva jalkaväki pakkaantuivat teille. Miehet ja kevyet panssarivaunut eivät kyenneet liikkumaan lumisessa metsässä. Stalinin puhdistukset olivat romahduttaneet upseeriston tason. Joukkojen organisointi

oli sekavaa. Rintamalla tappiot olivat mielipuolisia ja elämä moteissa helvettiä. Ruokaa ei ollut ja miehet joutuivat syömään kuolleita, osin mätiä hevosia. Esim. viestipataljoonassa palvellut Krukov kirjoitti puolisolleen Smolenskin Vjazmaan: ”Emme kuule, emmekä näe mitään, paitsi että sotilaamme makaavat ei kymmenen, vaan 100 – 150 miehen kasoissa. Ympärillä on pimeätä, verta vuotaa ja veljemme vaikertavat”.

”Vovka”Kopylov? kirjoitti puolisolleen Leningradiin: ”Minun rakkaat. Täällä on kova nälkä ja kylmää. En muista milloin viimeksi saatiin leipää. Syömme pelkkää lunta. Olemme pysyneet samassa paikassa jo kuusi vuorokautta. Koko ajan pommitamme linnoituksia kaupungin edessä, joihin suomalaiset ovat linnoittautuneet lujasti.” Moskovalainen Novikov kirjoitti seuraavaa: ”Olemme ryhtyneet taisteluun 8. päivänä. Ympärillä ammutaan, tapetaan, haavoitetaan hevosia ja ihmisiä. Älä kerro kenellekään, mutta lähes kolmannes divisioonastamme on joko tapettu ja haavoittunut ja ne ovat etupäässä päällikköjä. Menetyksiä on todella paljon. Jos me vuorokaudessa ammumme tuhansia ammuksia, niin suomalaiset ampuvat vain muutamia kymmeniä, mutta paljon raskaammin seurauksin”.

Leningradilainen Korzun kirjoitti kotiinsa mm. seuraavasti: ”Nyt jos ette saa kirjettäni 20 päivään, niin se tarkoittaa että minä olen kaatunut, sillä tästä lähtien on kielletty ilmoittamasta kaatuneista. Heidät haudataan taistelukentän tienvarren veljeshautoihin, joihin kirjoitetaan…Hävitä edelliset kirjeeni ja tämäkin. Älä kerro kenellekään mitään, luulisin, että tiedät tämän itsekin. Kuolemani jälkeen teille maksetaan rahaa vain pari kuukautta, ei sen enempää.”

Tappiot johtivat kurin murtumiseen. Miehet ampuivat itseään päästäkseen sairaalaan. Tästä rankaistiin usein kuolemalla. Jotkut sotilaskarkurit ja rintamakarkurit onnistuivat keplottelemaan itsensä rintamalta Sisä-Venäjälle ja kertomaan totuuden sodasta ja Kuusisen kansanhallituksesta. Sodasta arvioitiin tulevan pitkän. Se ei olisi Puolan retken kaltainen vaan pitkä katkera sota. Myös siviiliomaisuuden ryöstelyä joukoissa esiintyi. Tähän ainakin asiakirjojen mukaan pyrittiin vastaamaan sotaoikeuden toimin.

Asiakirjat avaavat myös yllättävän ikkunan neuvostoyhteiskuntaan. Sekaisin ei ollut vain puna-armeijan huolto vaan koko valtakunnan huolto. Sota sekoitti rautateiden kuljetukset ja divisioonat jäivät vaille elintarvikkeita tai niiden määrävahvuus ei täsmännyt. Eikä elintarvikepulaa ollut vain armeijalla vaan ennen kaikkea siviiliväestöllä. Sota myös laukaisi inflaation. Suunnitelmatalous oli epäonnistunut. Talvisota olikin epäsuosittu. Silti kriittiset kansalaiset arvailivat jo seuraavaa uhria. Keväällä Neuvostoliitto hyökkäisi Romaniaan.

Ei toivottu rauha
Vaikka Moskovan rauha 13.3.1940 lopetti sodan, oli se ainakin yhtä epäsuosittu kuin itse sota. Jälleen mielipiteet vaihtelivat valkosuomalaisten tuhoa vaativista shovinistisista ja puna-armeijaa ylistävistä kannoista ”neuvostovastaisiin”. Kun shovinistit näkivät puna-armeijan antaneen Suomelle opetuksen, niin toiset kysyivät, miksi uhrasimme niin paljon miehiä mitättömän maapalan takia? Eikö meidän pitänyt ottaa Suomi neljässä päivässä? Eräät taas totesivat Neuvostoliiton pettäneen Kuusisen kansanhallituksen ja Neuvostoliiton olevan kuin Saksan tai Japanin. Paitsi että puna-armeija ei taktiselta tasoltaan vastannut Saksan sotakonetta. ”Eihän se pärjännyt edes pienelle Suomelle, entä jos vastassa olisi Saksan armeija?”

Sota myös järkytti Neuvostoliiton korkeimman johdon. Maailman suurin sotavoima ei ollut tehtäviensä tasalla. Ja ketkä olivat tämän sodan syylliset? Neljä ihmistä voidaan todeta vastuulliseksi sotaan, josta raporttien esittämissä shovinistisissa arvioissa syytettiin länsivaltoja. Sodasta vastasivat Josef Stalin, Vjatsheslav Molotov , Kliment Voroshilov ja Lavrenti Berija. On mielenkiintoista että nykyisellä Venäjällä voidaan esittää myös kriittistä aineistoa maan historiasta. Suomalaiselle historian tutkijalle ja harrastajalle julkaistut asiakirjat avaavat ikkunan talvisodan neuvostotodellisuuteen. Ainoaksi puutteeksi jää, että kirjassa ei ole kuin kansikuva. Satojen sivujen läpikahlaaminen ilman yhtään keventävää valokuvaa on työlästä. Talvisodasta kiinnostuneen se silti palkitsee.

Jouni Sillanmäki

Timo Vihavainen Andrei Saharov toim: "Tuntematon talvisota, Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot", Kleio Edita Publishing Oy, Helsinki, WS Bookwell Oy, Porvoo 2009, 513 sivua

Takaisin sisältöön

Copyright © Panssarikilta 2003 - 2010 / Webmaster