Ja mitä sieltä tulikaan?


Valtioneuvoston selonteko, Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, on esitelty eduskunnalle ja saatettu julkisuuteen. Mitään erityistä ei selonteolta odotettukaan, mutta mittavan työn tulisi tarjota jotakin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Käsittäähän selonteko kaikkiaan kuitenkin 117 sivua tekstiä ja taulukoita.Mielestäni selontekoon käytettyä työaikaa olisi voinut säästää ja kiteyttää teksti vaikka seuraavanlaiseksi: Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ei ole tapahtumassa muutoksia edelliseen selontekoon verrattuna. Puolustusvoimien rauhan ja sodan ajan uudistukset toteutetaan tehtyjen ja hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti. Puolustusvoimien rahoituksessa on annettujen tehtävien toteuttamiseksi merkittävä aukko, joka koskee vuoden 2015 jälkeistä aikaa. Tämän aukon paikkaaminen tai rakenteiden muuttaminen jää seuraavan hallituksen päätettäväksi. Puolustusvoimat jatkaa pitkäjänteistä suunnittelua puutteellisten perusteiden pohjalta.

Koko selontekomenettely pitäisi miettiä uusiksi. Tämän muotoisena se ei palvele ketään. Selonteon voisi jakaa vaikka kolmeen osaan. Niitä päivitetään tai laaditaan tarvittaessa kokonaan uudestaan, jos muutokset ovat huomattavia. Nämä kolme osaa voisivat olla: 1. Maailman ja lähialueen poliittinen ja sotilaallinen kehitys. 2. Suomeen vaikuttavat turvallisuusuhat ja keinot vaikuttaa niihin. 3. Lähialueen potentiaalinen sotilaallinen voima ja puolustusvoimien kehittäminen.


Olisi paljon yksinkertaisempaa päivittää oikea-aikaisesti kutakin osa-aluetta erikseen. Julkaistussa selonteossa toistetaan samat puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät asiat kuin vuonna 2009. Suomeen kohdistuvat turvallisuusuhat eivät ole muuttuneet. Joitakin nyansseja on lisätty tai asioita sanottu eri tavalla, mutta perusasiat ovat samat. Eihän ne voikaan näin lyhyessä ajassa muuttua, mutta tarvitaanko massiivista selontekoa kertomaan, ettei ole muutoksia. Puolustusvoimien nykyinen kehittäminen on edellyttänyt päätöksien tekemistä ennen uuden selonteon julkaisemista. Puolustusvoimissa tehtävät pakolliset muutokset eivät tarvinneet selontekoa. Nyt selonteko kertoo mitä on jo tehty.

Puolustusvoimat olisi tarvinnut pitkäjänteisen suunnittelun pohjaksi 2015 jälkeisen ajan rahoituskehysvaihtoehdot tai ainakin suuntalinjat. Tähän ei voida enää mennä, koska nykyisessä menettelyssä selonteko pätee vain niin kauan kuin sen tehnyt hallitus on vallassa. Edellisen selonteon suositukset osoittivat niiden merkityksen - ei mitään merkitystä. Seuraavien vaalien jälkeen hallitus päättää kehykset hyvin lyhyiden hallitusneuvottelun aikana. Ollaan kai siinä tilanteessa, että hallitusneuvottelujen hektisessä vaiheessa päätetään jollakin perusteella puolustusvoimien vuosittaiset kehykset ja sen jälkeen puolustusvoimat laskee mitä niillä saadaan tai mitä niillä ei enää saada.

Onko puolustusvoimien pitkäjänteinen kehittäminen taakse jäänyttä käytäntöä? Ainakin se tarkoittaa käytettävissä olevien rahojen suurempia hukkainvestointeja suunnittelun vaikeutuessa. Pitkäjänteinen suunnittelu on tähän asti taannut kohtuullisen järkevän rahan käytön ja on ollut yksi merkittävä vahvuus. Tämä on seurausta kun ei haeta enää laajaa poliittista yksimielisyyttä kehittämisen tarpeista. Ehkä sitä yksimielisyyttä ei enää pystyttäisi edes löytämään?

Parhainta keväänodotusta Panssari-lehden lukijoille!
Hämeenlinnan Myllymäessä 20.2.2013

Päätoimittaja Ari Parkkola

Takaisin sisältöön

Copyright © Panssarikilta 2003 - 2013 / Webmaster