Hämeen panssaripataljoonan Panssarivaunukomppanian kunnossapito Sami Hämäläinen .... 5
Mark VIII ei ehdi 1. maailmansodan ratkaisutaisteluihin Asko Itkonen .................................10
Panssarijoukkojen kansainvälinen harjoitustoiminta Kari Nisula ............................................16
Suomen armeijan joukkojen suurleiri Parolan (Luolaisten) nummella 9.6.–1.7.1787
Aimo Lindfors ....................................................................................................................... 20
Panssarihuumoria A Demaria .................................................................................................. 22
Panssariprikaatissa tapahtuu.................................................................................................... 23
Katsauksia Heikki Heikkilä ...................................................................................................... 24
Kilta- ja museokuulumisia Jari Saurio ....................................................................................... 26
Hallituksen puheenjohtajan tervehdys
Museonjohtajan esittäytyminen
Panssariseminaari
Varusmies-Reserviläinen-Veteraani............................................................................................ 36
Arvioinnit ja Osumat................................................................................................................ 40
Tunnetko panssarikalustoa......................................................................................................... 43
Iso Kansikuva: M1A2 Pohjankankaalla 2018
Hallituksen puheenjohtajan tervehdys
Reijo Järvinen, s.1962
Lukion rehtori, Parolan lukio
majuri (res)
Varusmiespalvelus PSVP v. 1982–1983,
telajääkäri, PsRUK171
Panssarikillan syyskokous valitsi minut killan hallituksen puheenjohtajaksi lokakuussa 2018. Otan tehtävän vastaan avoimin ja nöyrin mielin. Vakaana tahtonani on antaa oma panokseni kiltatoimintaan ja killan toiminnan edistämiseen. Kiitän edeltäjääni, kiltaveli Tatu Juurttia, killan eteen tehdystä työstä. Pyrin jatkamaan hänen ansiokasta toimintaansa killan puheenjohtajana parhaalla mahdollisella tavalla.
Panssarikilta on panssarihenkisten ihmisten yhteisö. Panssarikillan tehtävänä on vaalia, ylläpitää ja kehittää panssarihenkeä. Killan pääpaikka on siellä, missä on suomalaisten panssarien koti, Parolannummella. Sieltä löytyvät killan toiminnan keskeiset yhteistyötahot, Panssariprikaati ja Panssarimuseo. Ne ovat konkreettisia maamerkkejä eri puolille valtakuntaa hajautuneelle jäsenistölle. Panssari-lehti on panssarihenkisyyden airut, unohtamatta uusiakaan tiedotuskanavia. Näistä kumpuaa panssarihenkisyys.
Vuosi 2019 on merkittävä suomalaisten panssarijoukkojen osalta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta, kun suomalaiset panssarijoukot saivat alkunsa. Oman aikansa teknologian huippusaavutus, rankalaiset Renault-panssari-vaunut tuotiin Suomeen, aloittaen panssarijoukkojen perinteikkään taipaleen. Tuolla tiellä olemme edelleen.
Panssarijoukkojen 100-vuotisjuhlaa vietetään 12.7. Parolannummella. Silloin esillä on varsin laaja kattaus suomalaisten panssarijoukkojen nykypäivää, historiaa ja ehkä hieman tulevaisuuttakin. Toivottavasti, hyvät kiltalaiset, pääsette sankoin joukoin paikalle. Luonnollisesti voitte ottaa myös kaverin mukaan.
Panssarimuseo ja kilta tekevät saumatonta yhteistyö-tä. Panssarimuseo on kiltalaisen ”majakka”. Sieltä löytyy kaikkea panssareista. Panssarimuseo on osa kiltalaisen jäsenetuja, käyttäkää runsaasti.
Panssarimuseo pitää yllä perusnäyttelyään, vaihtuvia näyttelyitä, järjestää luentoja ja seminaareja, erilaisia teemapäiviä. Museo ja kilta elävät sekä toimivat rintarinnan, yhteistyössä, parhaiden panssariperiaatteiden mukaisesti. Museo on saanut toteutettua rinnekatosprojektinsa onnistuneesti. Iso voimanponnistus. Tahdonkin kiittää kaikkia niitä, joiden toiminnan myötävaikutuksella projekti saatiin toteutetuksi. Katos tuo suojaisammat oltavat arvokkaalle näyttelykalustolle.
Suomen panssarien kodissa, Parolannummella, Panssariprikaati huolehtii suomalaisten panssarijoukkojen kehityksestä ja uudistumisesta. Lyhyesti, alan osaamisesta Suomessa. Prikaati on panssarikillan läheinen kumppani. Panssariprikaatin ja killan välinen yhteistyö tulee näkyvämmin esille erilasten tapahtumien yhteydessä, luonnollisesti Parolannummella palvelevat varusmiehet ovat myöhemmin aktiivisia kiltalaisia. Panssariprikaatin joukko-osasto kilta on Panssarikilta. Tämä yhteys on toimintamme selkärankaa.
Panssari-lehden ansiosta kiltalaiset saavat tärkeän informaatiopaketin neljästi vuodessa. Panssari-lehden monipuolinen anti uutisten ja artikkeleiden muodossa välittää viestiä kaikille kiltalaisille eri puolille maata. Se on meidän kiltamme tärkeä yhdysside. Uskomme, että tässä digitaalisessa ajassa printtilehdelle on vielä tilaa.
Panssarikillan toimintavuosi 2019 on jo hyvässä vauhdissa. Toimintasuunnitelman toteuttaminen on myös hyvässä vauhdissa. Killalla on jäseniä hieman yli 2000. Kiltalaiset ovat luonnollisesti yhdistyksemme päättävätaho. Killan kevätkokous järjestetään huhtikuussa. Kokouksessa käsitellään viime vuoden toimintakertomusta ja tilinpäätöstä. Panssari-lehdessä julkaistaan kooste toimintakertomuksesta. Tämä on muutos aiempaan. Edelleen toimintakertomus on kokonaisuudessaan luettavissa killan toimistossa, ja luonnollisesti kevätkokouksessa.
Panssarikillan hallitus on ollut huolestunut osastojen aktiivisuuden hiipumisesta. Hallitus tulee linjaamaan, miten toimintansa lakkauttaneiden osastojen jäsenet sijoitetaan. Tämä linjaus tehdään lähiaikoina. Hallitus haluaa kuitenkin kuulla jäseniään. Mikäli olet jäsenenä osastossa, jonka toiminta on lakannut tai lakkaamassa, ilmoita killan toimistoon tieto siitä, mihin osastoon haluat tulla sijoitetuksi.
Hyvät kiltalaiset, panssarijoukkojen juhlavuosi on käynnissä, sen satavuotiset perinteet kutsuvat meitä aktiivisesti mukaan kiltatoimintaan. Uskon, että jokainen löytää itselleen sopivia tapoja olla mukana joko osastojen tai Parolannummen tapahtumissa.
Panssarihengessä eteenpäin!
Reijo Järvinen Hallituksen puheenjohtaja
Panssarimuseota johdetaan edestä ja keskeltä
Everstiluutnantti evp, kotoisin Koijärveltä,
naimisissa, yksi aikuinen tytär
Kotimaan palvelus 1984–2015: JPsto, PsPr,LMpaE, PE, LSSlE, TiedL
Ulkomaan palvelus 1998–2000 SJP/SFOR, 2003–2007
Suomen Pysyvä YK-edustusto New York, 2012–2015 Suomen Suurlähetystö Lontoo
Museologian perusopinnot Jyväskylän Yliopisto 2014–2016
Suomalaiset panssarijoukot täyttävät tänä vuonna 100 vuotta. Panssarimiesten aseveljeys juontaa juurensa jo Santahaminan ajoilta, jolloin Renault F.T. Modéle 1917 -vaunut temmelsivät varuskunnan urilla. Asevelihenki karaistui talvisodan taisteluissa ja laajeni kaikkia aselajeja koskevaksi vuonna 1942 tapahtuneen Panssaridivisioonan perustamisen myötä. Kenraaliluutnantti Laguksen luoma taistelukyky ja-tahto punnittiin kesän 1944 rajuissa torjuntataisteluissa – teot puhuivat.
Tekojen merkitys iskostui veteraanien ohjenuoraksi siirryttäessä rauhanaikaan. Aselajitietouden lisäämiseksi ja panssarialan tunnetuksi tekemiseksi päätettiin viisikymmentäluvun alussa ryhtyä julkaisemaan omaa lehteä – Panssaria. Lehden tukemiseksi perustetun Panssari-lehden kannatusyhdistyksen noustua jaloilleen kapteeni Kotilainen teki maaliskuussa 1959 pidetyssä kokouksessa viisaan ja kauaskantoisen esityksen ”että panssarimuseon perustaminen pitäisi panna alulle mahdollisimman pian, ennen kuin museomateriaali pahenee.”
Jälleen teot puhuivat ja ensimmäiset museovaunut samoin kuin nippu panssarintorjuntatykkejä saapuivat vari-koilta maalis-toukokuussa 1961. Museo oli valmis vastaanottamaan vierailijoita Panssaridivisioonan 20-vuotisjuhlien yhteydessä 18.6.1961. Noista päivistä lähtien on jatkunut määrätietoinen museon kehittämistyö, jonka myötä Panssarimuseo on vakiinnuttanut paikkansa niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin museokentässä. Saavutettu asema ei ole tullut itsestäänselvyytenä, vaan se on vaatinut ainutlaatuista rohkeutta ja uhrautuvaisuutta työssä mukana olleilta. Työ on ollut epäilemättä tuloksellista ja Panssarimuseo tunnetaan vahvana brändinä.
Panssarimuseo on museoammatillisesti hoidettu sota-historiallinen erikoismuseo, jonka tehtävänä on suomalaisten sekä sotiemme aikaisten vastustajien panssari- ja panssarintorjuntajoukkojen historian kerääminen, tallentaminen, tutkiminen, dokumentointi, entisöinti sekä näyttely- ja julkaisutoiminta. Näiden perustavoitteiden näkökulmasta tämän päivän museolla on hyvät edellytykset tehtävien toteuttamiselle. Toimintaa ohjaavalla Panssarimuseosäätiöllä on hyvä strateginen ote museon toimintaan, ja se onkin viime aikoina keskittynyt museon toimintaedellytyksien varmentamiseen ja kehittämiseen. Rinnekatosten kaltainen kehittämishanke on esimerkki mittavasta voimainponnistuksesta, joka on kuormittanut niin museon henkilöstöä kuin talouttakin. Tällaisten hankkeiden määrätietoinen läpivienti oli kuitenkin museon tulevaisuuden kannalta välttämätöntä, ja investoinneista saatava hyöty ajoittuu pitkälle tuleviin vuosiin.
Panssarimuseon palkattu henkilöstö on ammattitaitoista ja asiansa osaavaa samoin kuin Panssarikillan tuki, erityisesti vapaaehtoistyön kautta, on edelleen yksi museon toiminnan vankkumattomista peruspilareista. Yhdessä edellä mainitut tekijät takaavat sen, että museo on perustamisvuosiensa tapaan dynaamisessa liikkeessä kohti tulevaisuutta.
Kokonaisuudessaan viimevuosien aikana on tapahtunut paljon positiivista kehitystä ja toiminnan aktiivisuus on ollut korkealla tasolla. Museon tulevaisuuden kannalta on myös tärkeää, että viime joulukuussa uusittiin Puolustusvoimien ja Panssarimuseosäätiön välinen yhteistyömuseosopimus, minkä myötä Panssarimuseon rooli kehitettävänä sotahistoriallisena museona on puolustushallinnon taholta tunnustettu. Tämän myötä Panssarimuseon asema opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuuksilla tuettujen museoiden sekä Puolustusvoimien yhteistyömuseoiden verkostossa vaikuttaa vahvalta.
Edellä kerrotun perusteella olen ottanut luottavaisin mielin vastaan museon johtajan tehtävät tämän vuoden alusta alkaen. Tunnen perinteiden velvoittavan mutta samalla tiedän, että vuosikymmenien saatossa rakennetulle vankalle pohjalle on hyvä jatkaa rakentamista yhdessä. Panssarijoukkoja on aina johdettu menestykseen edestä sekä keskeltä vastuuta pelkäämättä. Sama pätee mielestäni myös Panssarimuseon johtamiseen – teot puhuvat puolestaan.
Simo Hautala
Panssarimuseon johtaja
Panssariseminaari 2019
Ensimmäinen luennoitsija oli eversto evp Pasi Pasivirta, joka oli vastuussa K9 Moukarin hankinnoista.
Järjestyksessään viidestoista Panssariseminaari järjestettiin lauantaina 2.2. Parolannummella, vanhan sotilaskodin Vaakunasalissa. Täyteen myydyn tilaisuuden avasi seminaarin ”isä” Esa Muikku käyden läpi mm. menneiden seminaarien palautelomakkeiden saldoa ja kertoen myös Bair Irincheevin organisoimasta tulevasta kesällä toteutettavasta matkasta Venäjälle tutustumaan panssarivaunu- ja tykkitehtaiden museoihin.
Seuraavaksi esittäytyi uusi Panssarimuseon johtaja Simo Hautala ja toivotti kaikki tervetulleeksi tilaisuuteen. Hautala kertoi samalla hieman omista taustoistaan mainiten lisäksi, että seminaarin järjestämisajankohta on hyvä, kun muuten vietetään hiljaiseloa museon suhteen talvikaudesta johtuen. Hautala kertoi lisäksi museon tulevista tapahtumista ja kesän panssarivaunujoukkojen 100 v. juhlista.
Seuraavana yleisölle esittäytyivät vielä Panssarimuseo-säätiön hallituksen uusi puheenjohtaja Kalle Hurme sekä Panssarikillan hallituksen uusi puheenjohtaja Reijo Järvinen.
Tilaisuuden juontaja Erkki Kauppinen mainitsi avaus-puheenvuorossaan museon luennot sekä Alfa TV:llä pyöritettävän ohjelman Punapanssarit Suomen sodissa ja rauhassa. Kauppinen kertasi tilaisuuden käytännön järjestelyt mainiten, että ruokana on tänä vuonna kasviskeittoa. Näin päästään ottamaan tuntumaa varuskunnan uuteen ruokavalioon. Tämä sai yleisön hieman hymähtämään. Perusasioiden tultua hoidetuksi olikin aika syventyä päivän epistolaan.
Viidestoista Panssariseminaari oli jälleen loppuunmyyty huolimatta muutamasta tyhjästä paikasta
”K9 – Jumalan nyrkki”
Päivän ensimmäisenä luentona saimme kuulla eversti evp. Pasi Pasivirran esityksen K9 Moukari -telakanuunasta. Esityksensä aluksi Pasivirta kertoi hieman taustoistaan K9-hankkeen parissa, jonka jälkeen hän valotti hieman tar-kemmin laitteen hankintaprosessia. Pasivirran mukaan K9 Thunder on panssarihaupitsin englanninkielinen kauppanimi, josta Thunder viittaa koreankieliseen nimeen Jumalan nyrkki, joka tulee korealaisesta tarustosta. Suomessa nimi haluttiin myös valita muinaisesta tarustosta ja se otettiin Suomen kansalliseepoksesta Kalevalasta, Ukko Ylijumalan vasara, Ukonvasara, ukkosenjumalan ase. Vasara ei kuitenkaan kuulostanut riittävän voimakkaalta, joten valittiin nimeksi moukari. Pasivirta kertoi, että muissakin K9-vaunuja hankkineissa maissa, kuten esim. Norjassa nimeä on haettu kansantarustosta.
Pasivirran mukaan Suomeen hankitut 48 vaunua ostettiin käytettyinä. Lisäksi niihin hankittiin varaosia ja kouluttaja- sekä ylläpitokoulutus. Kansalliset muutostyöt sekä huollon ja ylläpidon suorittaa Millog. Järjestelmä on laaja kokonaisuus, jota käytetään osana tykistöjärjestelmää. Latausvaunuja ei hankittu ainakaan toistaiseksi, sillä niiden kappalehinta olisi ollut sama kuin itse haupitsien. Latausjärjestelmä rakennettiin kuorma-autopohjaisena itse. Lataukseen menee kuorma-auton lavalta käytännössä sama aika kuin latausvaunulla. Ainoa ero on, että ladattaessa ei olla panssarin suojissa.
Pasivirta valotti myös vaunun valintakriteerejä, joita mm. olivat 40 km kantama, kotimaisen 155 mm ampumatarvikkeen soveltuvuus, soveltuvuus varusmieskoulutukseen ja kotimainen ylläpidettävyys. Lisäksi elinjakson tuli olla +30 vuotta. Hankintapäätöstä tehtäessä tehtiin vertailua mm. Ruotsin ja Ranskan vastaaviin laitteisiin.
Kalustoa oli esillä ulkona seminaariin osallistujien tarkasteltavaksi. K9 Moukari kuvattuna edestä.
Puolustusministeriön toimeksianto tuli Maavoimille 27.1.2016. Tämän jälkeen aloitettiin neuvottelut Korean valtion kanssa. Testivaunu saatiin Suomeen syyskuussa 2016 ja sillä suoritettiin koeammuntoja kotimaisella 155 TKR 88 -ampumatarvikkeella. Hankintapäätös tehtiin 12.2.2017. Pasivirta totesi prosessin olleen harvinaisen nopean, vain hieman päälle vuosi. Suomen ostamat vaunut ovat noin 10 vuotta vanhoja, ammuttu vähän. Helppo käyttää ja ylläpitää. Korealla on K9-vaunuja operatiivisessa käytössä yli tuhat kappaletta. Vaunuja on käytössä Korean lisäksi mm. Turkissa, Puolassa, Intiassa, Norjassa ja Virossa.
Vaunun etuihin Pasivirta lukee liikemaaliammuntakyvyn ja sen, että laitteella voidaan ampua tuliryöppyjä. Kansallisiin muutostöihin sisältyi mm. suomalaisen ammunnanhallinta- ja johtamisjärjestelmän asennus. Vaunuihin asennetaan lisäksi automaattinen palontorjuntajärjestelmä sekä suoritetaan naamiomaalaus ja kilvitys Suomen kielellä.
Pasivirran mukaan ammuksissa on myös mahdollista käyttää lentorataa korjaavia sytyttimiä. Aina osutaan suoraan maaliin. Vaunua voidaan käyttää myös panssarintorjuntaan syvyydessä. Loppusummauksena Pasivirta totesi, että laite on tasapainoinen ratkaisu. On ymmärretty mitä ollaan tekemässä, on ollut yhteinen tavoitetila, on varmistettu riittävän laaja osaaminen ja dokumentoinnista huolehtiminen. Ei lopulta kovin vaikeaa.
Patria 6x6:n pääsuunnittelija insinööri Toni Töyrylä kertoi miksi palattiin uudestaan miehistönkuljetusvaunuun.
Patria 6x6
Back to Basics – Patria 6x6
Seuraavaksi kuullun esityksen myötä palattiin perusasioihin. Insinööri ja pääsuunnittelija Toni Töyrylä kertoi Patri-an uudesta panssaroidusta 6x6-miehistönkuljetusajoneuvosta. Töyrylän mukaan tämän ajoneuvon myötä on palattu takaisin perusasioihin. Laite on koottu yksinkertaisten perusratkaisuiden pohjalta ja näin on palattu osaamisen juurille takaisin. Ajoneuvon käyttötarkoitus on käytännössä sama kuin Pasi-Sisun ja laite muistuttaakin sitä monilta osin.
Töyrylä kertoi, että asiaan tartuttiin vuonna 2016 suorittamalla arviointi, josko tämän tyyppiselle laitteelle olisi kysyntää. Osoittautui, että kysyntää olisi olemassa varsin laajalti ja asiakastarve olisi ajankohtainen. Prototyypin suunnittelu käynnistettiin 2017 ja ensimmäinen prototyyppi valmistui vielä samana vuonna. Vuoden 2018 puolella laitetta vielä testattiin ja se julkistettiin kesäkuussa messuilla Pariisissa ja heti perään Suomessa. Töyrylä kertoi, että seminaarin kalustonäyttelyssä esillä oleva laite on ensimmäinen kappale, joka saa seurakseen vuoden mittaan vielä kolme laitetta lisää. Töyrylä näytti myös laitteen mainosvideon.
Töyrylän mukaan tekniikka 6x6-ajoneuvossa on täysin uusi, ei kopioitu Pasi-Sisusta. Laite on räätälöitävissä asi-akkaan tarpeen mukaan ja se on kehitetty täydentämään Patrian tuotetarjontaa ja suunniteltu vastaamaan Euroopan sekä Naton tarpeita ja vaatimuksia. Laite on Töyrylän mukaan kustannustehokas, helppokäyttöinen, omaa erin-omaisen maastoliikkuvuuden ja suorituskyvyn. Laite omaa lisäksi hyvän ylläpidon pitkän käyttöjakson ajan.
Töyrylä valotti Patrian taustoja ajoneuvovalmistajana myös yleisesti kertoen Pasi-Sisujen ja AMV-sarjan tuomien oppien ja kokemusten näkyvän 6x6-ajoneuvossa. Hän kertoi lisäksi laitteen olevan vahva kokonaisuus, jossa on hyvä tehopainosuhde, 7-vaihteinen automaattivaihteisto, jatkuva kuusipyöräveto ja tasauspyörästön lukot sekä erillisjousitus joka pyörässä. Paino 24 tonnia, nopeus 100 km/h, viisisylin-terinen 400 hv Scania DC09 dieselmoottori. Uintikyvyn saa optiona. 700 km toimintamatka maantiellä. Miehistö 2 + 10.
Laitteella on helppo muunto kouluttaa Pasi-Sisulla operoineita eli täydellistä tyyppikoulutusta ei tarvita, sen verran samankaltaiset laitteet ovat. Laite perustuu Töyrylän mukaan lisäksi kaupallisiin siviili- ja sotilaskomponentteihin. Sitä voidaan varustella eri käyttötarkoituksiin kuten miehistön kuljetukseen, komento- ja johtoajoneuvoksi, haavoit-tuneiden evakuointiajoneuvoksi sekä tulenjohto- ja parioajoneuvoksi. Myös Nemo-kranaatinheitinjärjestelmä on asennettavissa siihen. Laitteeseen on lisäksi saatavissa paljon erilaisia lisävarusteita asiakkaan tarpeen mukaan.
Esityksen lopuksi Töyrylä näytti vielä videon joulun alla 2018 ajoneuvolla tehdyistä talvitesteistä.
Tämän esityksen jälkeen tuli aika siirtyä ruokailuun ja kalustoesittelyyn. Varuskuntaravintola Rubenissa tarjoiltu kasviskeitto oli yllättävän maistuvaa, kuten sen kanssa tarjoillut kasvispiirakatkin. Positiivinen kokemus.
Kalustoesittelyssä oli esillä edellä mainittuihin esityksiin liittyen K9 Moukari ja Patrian 6x6. Näiden lisäksi oli myös tauon jälkeen kuultuun esitykseen liittyen sodan ajan panssarintorjuntatykit 25 Pst.K 34 (Marianne), 37 Pst.K 36 (Bofors), 37 Pst.K 37 (Saksa) ja 45 K 38 (Neuvostoliitto).
Ei pure! Kun panssari päihitti pst:n 1939-1944
Tauon jälkeen päästiin panssarintorjunnan historian pariin. Suomalaiseen sodan ajan panssarintorjuntaan perehtynyt FM Simo Liikanen valotti panssarintorjuntavälineiden kehityskaarta talvi- ja jatkosodan ajalta kertoen samalla panssariaseen ja panssarintorjunnan kilpajuoksusta sotien aikana.
Liikanen aloitti esityksensä sadan vuoden takaisilla tapahtumilla kertoen panssarintorjunnan varhaisista vuosista. Tällöin käytössä olivat aluksi kranaattinippuja, miinoja sekä pst-kivääri. Kehityskaaren seuraava vaihe koettiin Liikasen mukaan Espanjan sisällissodassa 1930-luvun loppu-puolella. Tällöin käytössä oli pst-kivääreitä ja 37 mm:n saksalainen pst-tykki sekä 45 mm:n venäläinen pst-tykki suorittivat esiintymisen taistelukentällä. Tällöin tulivat käyttöön myös heitettävät pst-räjähteet sekä polttopullot. Espanjan sisällissodan jälkeen todettiin, että panssarintorjunta oli pystynyt voittamaan panssariaseen. Raskaat vaunut kuitenkin puuttuivat näistä taisteluista.
Panssariaseen kehitys sai vauhtia Espanjan sisällissodasta, jossa suurvallat Saksa ja Neuvostoliitto testasivat aseitaan. Muun muassa Neuvostoliitossa annettiin käsky kehittää paremmin panssarintorjuntaa kestäviä vaunuja. Suomalaisia Espanjan sisällissodassa olleita polttopullomiehiä haastateltiin ja heidän kokemuksiaan kartoitettiin.
Talvisodan alkaessa Suomen panssarintorjunta oli alkutekijöissään niin varustuksen kuin koulutuksenkin osalta. Puna-armeijan panssariaseen kompurointi antoi suomalaisille kuitenkin etulyöntiaseman talvisodassa. Talvisodan jälkeen oli selviö, että panssarintorjuntaan tuli panostaa enemmän. Kalustohankintoja tehtiinkin runsaasti.
Liikasen arvion mukaan talvisodan aseista esim. ranska-lainen 25 mm:n pst-tykki ”Marianne” ei ollut ihan niin heikko ase kuin on oletettu. Aimo Lahden suunnittelema L-39 pst-kivääri oli hyvä, mutta niitä ei ollut kuin muutama koekappale käytössä. Panssarintorjuntakonekivääri hylättiin hyödytömänä. Talvisodan päätyttyä Puna-armeijan käyttämistä panssarivaunuista laadittiin arvioita suomalaisten toimesta ja myös puna-armeija arvioi omaa suorituskykyään.
Sodassa käytössä olleita pienikaliiperisia panssarintorjuntatykkejä.
Jatkosodan alkaessa tilanne oli parantunut. Punaarmeija oli myös siirtänyt raskaampia vaunuja saksalaisia vastaan. Liikasen mukaan suomalainen panssarintorjunta olikin parhaimmillaan jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Pst-aseilla ammuttiin myös paljon korsuja ja bunkkereita, ei pelkästään vaunuja. Raskaampia neuvostovaunujakin mm. T-34 sekä KV-I ja KV-II alkoi esiintyä Suomen rintamalla ja niitäkin tuhottiin jonkin verran.
Vuoden 1942 puolella havaittiin, että käytössä olleet pst-aseet eivät raskaisiin vihollisvaunuihin välttämättä enää purreet. Tällöin hylättiin muun muassa 8 mm:n ja 14 mm:n pst-kiväärit, L-39 jäi vielä käyttöön. Pienikaliiperisia pst-tykkejä hylättiin ja polttopullot sekä puiset pst-miinat poistettiin käytöstä. Aseistusta alettiin päivittämään hankkimalla Saksasta nykyaikaisempaa kalustoa mm. 50 mm:n pst-tykkejä sekä 37 mm:n pst-tykin varsikranaatteja. Suomalaiset kutsuivat näitä varsin epäluotettavia ammuksia varsiluudiksi. Ko. ammukset olivat herkkiä putkiräjähdyksille ja ammusten ruuti oli huonoa. Näitä käytettiin lopulta aika vähän.
Vuosien 1943 ja 1944 aikana pst-kiväärit poistettiin etulinjan joukoilta ja lisäksi 37 mm:n pst-tykit korvattiin venäläisillä 45 mm:n tykeillä, pois lukien saksalaiset mallit.
Liikanen kertoi, että pst:n kehitystyötä jatkettiin Suomessa ja erilaisia suunnitelmia esitettiin, mm. 150 mm telatykkien ja omien panssarivaunujen sekä 75 mm pst-tykkien tuotantoa hahmoteltiin. 75 mm:n tykki lopulta toteutuikin, mutta sotatoimiin se ei ennättänyt. Lisähankintoja tehtiin Saksasta, mistä ostettiin 1943-1944 sekä ns. mulatteja eli 50 mm pst-tykin lavettiin asennettuja 75 mm:n tykkejä että 75 mm:n pst-tykkejä, joita tuli kaikkiaan 210 kappaletta.
Esitys lisäkaluston hankinnasta tehtiin ja 1944 huhtikuussa määriteltiin jalkaväkiaseistuksen uusimisen kiireellisyys-järjestys. Liikasen mukaan panssarintorjunnan osalta tämä oli elinkysymys. Vähitellen saatiinkin hankittua mm. uusia lähitorjunta-aseita, joilla oli ratkaiseva merkitys kesän 1944 torjuntataisteluissa.
Kokemuksista kokoonpanoihin. Panssarijoukkojen kehitys sodan jälkeisinä vuosina
Päivän neljäntenä luentona kuultiin eversti Petteri Joukon esitys, joka käsitteli sotakokemusten hyödyntämistä käytännössä. Jouko käsitteli jatkosodan hyökkäysvaiheen tapahtumia mainiten, että kun kalustoa oli vähän, niin taktiikkana oli päälle vaan ja nopeasti. Kenraali Lagus oli vieraillut Saksassa keväällä 1941 ja tuonut sieltä oppeja ja kokemuksia Suomeen, joita sovellettiin täällä. Joukon mukaan tästä matkasta ei ole laadittu matkakertomusta tai ainakaan sellaista ei ole säilynyt. Panssarijoukoille käännettiin otteita saksalaisten laatimista oppaista, ja lisäksi Saksan Wehrmachtilta 1942-1943 saatu ajantasainen tieto oli tärkeää.
Asemasodan kokemukset jäivät vähäisiksi panssarijoukkojen osalta, sillä taistelutoimintaa ei käytännössä ollut. Vuoden 1943 joulukuussa saatiin jakoon kenraali Laguksen panssarijoukoille laatima ohjeistuspaketti. Joukon mukaan vuonna 1944 saatiin lisää tietoa saksalaisilta. Suomessa käynyt luennoitsija avasi mm. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen toteuttamistapoja. Lisäksi tuli esille, että venäläisten ase ei ollut haavoittumaton ja heidän vaunumiestensä heikko osaamisen taso vaikutti asiaan.
Vuonna 1944 alettiin kokoamaan panssaripoikien aapista. Kolmesataasivuisen aapisen suunniteltu painosmäärä oli 1000 kappaletta. Aapista ei lopulta toteutettu muutamaa koepainoskappaletta lukuun ottamatta. Joukon mukaan myös kapteeni Talvitie laati kesäkuussa 1944 ohjeen taisteluperiaatteista. Tässä käsiteltiin Rynnäkkötykkipataljoonan ja jääkäripataljoonien taistelutoimia sekä yhteistoimintaa.
Sodan jälkeen asioiden tarkastelu jakautui luonnollisesti aikaan ennen sotaa ja sen jälkeen. Jouko käsitteli mm. sodanjälkeistä muistelua tapahtumista mainiten esim. T. Olavi Lehden kritiikkin Jääkäri eteen -kirjassa sekä majuri Mikkolan muistion vuodelta 1945 maaston merkityksestä vaunujen käytössä. Mikkola on maininnut muistiossaan myös mm. sen, että suomalaisten vaunumiesten koulutustaso oli merkittävästi voimasuhteita tasoittava tekijä kesän 1944 taisteluissa.
Esityksensä lopuksi Jouko toi esille eversti Eric Åkermanin merkittävyyden sodan jälkeisten panssarijoukkojen kehittäjänä. Hän oli mm. mukana vuonna 1945 kenraali Laguksen johdolla muodostetussa panssaritoimikunnassa. Åkerman myös teki ja julkaisi eri tutkimuksia aiheesta. 1947 Tiede ja ase -kirjassa julkaistiin diplomityö, jossa hän tarkasteli eri aselajien yhteistoimintaa, jota piti erityisen tärkeänä kuten myös tulta ja liikettä sekä sitä, että joukkoja tuli johtaa edestä.
Panssarijoukkojen kansainvälinen harjoitustoiminta
Päivän viimeisenä luentona saimme kuulla Panssariprikaatin komentajan eversti Kari Nisulan esityksen kansainvälisten joukkojen harjoitustoiminnasta. Nisula kertoi 7.-18.5.2018 pidetystä Arrow harjoituksesta, jonka johtaminen oli Panssariprikaatin vastuulla luoden neljä erilaista näkökulmaa asiaan.
Esityksensä aluksi Nisula esitteli maavoimien tehtävät, jotka perustuvat lakisääteisten tehtävien täyttöön. Kotimaisten harjoitusten lisäksi kansainvälisiä harjoituksia oli vuonna 2018 paljon mm. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Viron kanssa.
Seuraavaksi Nisula esitteli mekanisoitujen joukkojen tehtävät ja kertoi mitä kansainvälisellä toiminnalla tavoitellaan. Sitä ovat suorituskyky, yhteistoimintakyky ja valmius. Tämä tuo Nisulan mukaan kykyä antaa ja vastaanottaa kansainvälistä sotilaallista apua. Kansainvälinen toiminta antaa lisäksi perspektiiviä toimintaan ja luo perustan kriisinhallintaoperaatioihin osallistumiselle.
Seuraavaksi Nisula kertoi hieman Arrow 18 -harjoituksesta ja valotti tulevaa Arrow 19 -harjoitusta kertoen, että harjoitusten päämäärä on suorituskyvyn ja keskinäisen yhteistoiminnan ylläpito hyökkäystaistelussa. Lisäksi saimme kuulla kokemuksista harjoituksista ja sen, että minkä tason harjoituksia suoritetaan. Nisula totesi myös, että pitää saavuttaa hyvä yhteistoiminnan taso, jotta motivaatio säilyy. Yhteensopivat simulaattorivälineet ovat myös tärkeitä.
Nisula valotti lisäksi hieman varusmies- ja ammattiarmeijoiden eroja kertoen, että harjoitusympäristö oli tuottanut jonkin verran haasteita Yhdysvaltojen joukoille ja heidän kalustolleen. Yhdysvaltojen joukot olivat mm. kehuneet suomalaisten panssarivaunuhuoltoa. Nisula kertoi myös, että suomalaiset joukot kestävät hyvin kansainvälisen vertailun. Käytettävään aikaan nähden suomalainen koulutustaso on hyvä.
Esityksen lopuksi Nisula pohti, että jääkö kansainvälisistä harjoituksista mitään käteen. Hän totesi, että sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä saatavat valmiudet korostuvat ja näin voidaan entistäkin paremmin toteuttaa lakisääteistä tehtävää. Lisäksi opitaan uusia toimintatapoja ja menetelmiä. Joukon yhteishenki myös kohoaa ja omassa toiminnassa ei haluta epäonnistua. Samalla myös opitaan toisten koulutuskalustosta. Esityksen loppukaneettina Nisula totesi, että kansainvälinen toiminta on pitkäjänteistä työtä ja, että Suomi on kiinnostava ja haluttu harjoituskohde ulkomaalaisten näkökulmasta. Näissä harjoituksissa juhlapuheet ja korulauseet muuttuvat käytännön työksi. Nisula totesi lopuksi, että ulkomaalaiset harjoitusjoukot muodostavat tietyn käsityksen Suomesta ja sen armeijasta näiden harjoitusten kokemusten pohjalta, mikä on erittäin tärkeä seikka.
Tilaisuudessa läsnäollut, juuri Suomeen Yhdysvalloista palannut prikaatikenraali Pekka Toveri käytti puheenvuoron ennen loppukeskustelua. Kaksi ja puolivuotta Yhdysvalloissa sotilasasiamiehenä ollut Toveri kertoi vierailleensa kaikkiaan yhdeksässä eri panssariprikaatissa, Hän kertoi myös, että Yhdysvaltojen tykistöä laitetaan parhaillaan kuntoon ja että prikaatitasolla ei Yhdysvalloilla ole ilmatorjuntaa, jota on nyt myös alettu ajamaan uudelleen ylös. Toveri myös sanoi, että Yhdysvalloissa viettämänään aikana hän on havainnut omien joukkojemme osaamisen olevan täysin vertailukelpoista amerikkalaisten kanssa, osin parempaakin. Suomalaiset ovat saaneet paljon kiitosta osaamisestaan.
Luentojen jälkeen oli vuorossa vielä loppukeskustelu. Käydyssä keskustelussa eniten kysymyksiä kirvoitti K9 Moukari, myös panssarintorjunta-aihe puhututti, kuten myös eversti Nisulan esitys kansainvälisestä toiminnasta. Pasi Pasivirta kertoi, että varusmieskoulutus K9-kalustolla alkaa Panssariprikaatissa myöhemmin tänä vuonna ja laitteen tulinopeudesta keskusteltaessa hän ilmoitti sen olevan kahdeksan laukausta minuutissa. Loppukeskustelussa tuli lisäksi esille Panssarimuseon kokoelmissa oleva panssaripoikien aapisen alkuperäinen kappale. Museonjohtaja Hautala ilmoitti sen digitointityön olevan parhaillaan käynnissä.
Keskustelun päätyttyä tilaisuuden juontaja ilmoitti tilaisuuden päättyneen ja kiitti kaikkia osallistujia. Luennoitsijoille, talkoolaisille, museon omalle väelle sekä kaikille muille asianosaisille kiitos mukana olosta jälleen kerran.
