Jatkosodan alkaessa tilanne oli parantunut. Punaarmeija oli myös siirtänyt raskaampia vaunuja saksalaisia vastaan. Liikasen mukaan suomalainen panssarintorjunta olikin parhaimmillaan jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Pst-aseilla ammuttiin myös paljon korsuja ja bunkkereita, ei pelkästään vaunuja. Raskaampia neuvostovaunujakin mm. T-34 sekä KV-I ja KV-II alkoi esiintyä Suomen rintamalla ja niitäkin tuhottiin jonkin verran.
Vuoden 1942 puolella havaittiin, että käytössä olleet pst-aseet eivät raskaisiin vihollisvaunuihin välttämättä enää purreet. Tällöin hylättiin muun muassa 8 mm:n ja 14 mm:n pst-kiväärit, L-39 jäi vielä käyttöön. Pienikaliiperisia pst-tykkejä hylättiin ja polttopullot sekä puiset pst-miinat poistettiin käytöstä. Aseistusta alettiin päivittämään hankkimalla Saksasta nykyaikaisempaa kalustoa mm. 50 mm:n pst-tykkejä sekä 37 mm:n pst-tykin varsikranaatteja. Suomalaiset kutsuivat näitä varsin epäluotettavia ammuksia varsiluudiksi. Ko. ammukset olivat herkkiä putkiräjähdyksille ja ammusten ruuti oli huonoa. Näitä käytettiin lopulta aika vähän.
Vuosien 1943 ja 1944 aikana pst-kiväärit poistettiin etulinjan joukoilta ja lisäksi 37 mm:n pst-tykit korvattiin venäläisillä 45 mm:n tykeillä, pois lukien saksalaiset mallit.
Liikanen kertoi, että pst:n kehitystyötä jatkettiin Suomessa ja erilaisia suunnitelmia esitettiin, mm. 150 mm telatykkien ja omien panssarivaunujen sekä 75 mm pst-tykkien tuotantoa hahmoteltiin. 75 mm:n tykki lopulta toteutuikin, mutta sotatoimiin se ei ennättänyt. Lisähankintoja tehtiin Saksasta, mistä ostettiin 1943-1944 sekä ns. mulatteja eli 50 mm pst-tykin lavettiin asennettuja 75 mm:n tykkejä että 75 mm:n pst-tykkejä, joita tuli kaikkiaan 210 kappaletta.
Esitys lisäkaluston hankinnasta tehtiin ja 1944 huhtikuussa määriteltiin jalkaväkiaseistuksen uusimisen kiireellisyys-järjestys. Liikasen mukaan panssarintorjunnan osalta tämä oli elinkysymys. Vähitellen saatiinkin hankittua mm. uusia lähitorjunta-aseita, joilla oli ratkaiseva merkitys kesän 1944 torjuntataisteluissa.
Kokemuksista kokoonpanoihin. Panssarijoukkojen kehitys sodan jälkeisinä vuosina
Päivän neljäntenä luentona kuultiin eversti Petteri Joukon esitys, joka käsitteli sotakokemusten hyödyntämistä käytännössä. Jouko käsitteli jatkosodan hyökkäysvaiheen tapahtumia mainiten, että kun kalustoa oli vähän, niin taktiikkana oli päälle vaan ja nopeasti. Kenraali Lagus oli vieraillut Saksassa keväällä 1941 ja tuonut sieltä oppeja ja kokemuksia Suomeen, joita sovellettiin täällä. Joukon mukaan tästä matkasta ei ole laadittu matkakertomusta tai ainakaan sellaista ei ole säilynyt. Panssarijoukoille käännettiin otteita saksalaisten laatimista oppaista, ja lisäksi Saksan Wehrmachtilta 1942-1943 saatu ajantasainen tieto oli tärkeää.
Asemasodan kokemukset jäivät vähäisiksi panssarijoukkojen osalta, sillä taistelutoimintaa ei käytännössä ollut. Vuoden 1943 joulukuussa saatiin jakoon kenraali Laguksen panssarijoukoille laatima ohjeistuspaketti. Joukon mukaan vuonna 1944 saatiin lisää tietoa saksalaisilta. Suomessa käynyt luennoitsija avasi mm. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen toteuttamistapoja. Lisäksi tuli esille, että venäläisten ase ei ollut haavoittumaton ja heidän vaunumiestensä heikko osaamisen taso vaikutti asiaan.
Vuonna 1944 alettiin kokoamaan panssaripoikien aapista. Kolmesataasivuisen aapisen suunniteltu painosmäärä oli 1000 kappaletta. Aapista ei lopulta toteutettu muutamaa koepainoskappaletta lukuun ottamatta. Joukon mukaan myös kapteeni Talvitie laati kesäkuussa 1944 ohjeen taisteluperiaatteista. Tässä käsiteltiin Rynnäkkötykkipataljoonan ja jääkäripataljoonien taistelutoimia sekä yhteistoimintaa.
Sodan jälkeen asioiden tarkastelu jakautui luonnollisesti aikaan ennen sotaa ja sen jälkeen. Jouko käsitteli mm. sodanjälkeistä muistelua tapahtumista mainiten esim. T. Olavi Lehden kritiikkin Jääkäri eteen -kirjassa sekä majuri Mikkolan muistion vuodelta 1945 maaston merkityksestä vaunujen käytössä. Mikkola on maininnut muistiossaan myös mm. sen, että suomalaisten vaunumiesten koulutustaso oli merkittävästi voimasuhteita tasoittava tekijä kesän 1944 taisteluissa.
Esityksensä lopuksi Jouko toi esille eversti Eric Åkermanin merkittävyyden sodan jälkeisten panssarijoukkojen kehittäjänä. Hän oli mm. mukana vuonna 1945 kenraali Laguksen johdolla muodostetussa panssaritoimikunnassa. Åkerman myös teki ja julkaisi eri tutkimuksia aiheesta. 1947 Tiede ja ase -kirjassa julkaistiin diplomityö, jossa hän tarkasteli eri aselajien yhteistoimintaa, jota piti erityisen tärkeänä kuten myös tulta ja liikettä sekä sitä, että joukkoja tuli johtaa edestä.
Panssarijoukkojen kansainvälinen harjoitustoiminta
Päivän viimeisenä luentona saimme kuulla Panssariprikaatin komentajan eversti Kari Nisulan esityksen kansainvälisten joukkojen harjoitustoiminnasta. Nisula kertoi 7.-18.5.2018 pidetystä Arrow harjoituksesta, jonka johtaminen oli Panssariprikaatin vastuulla luoden neljä erilaista näkökulmaa asiaan.
Esityksensä aluksi Nisula esitteli maavoimien tehtävät, jotka perustuvat lakisääteisten tehtävien täyttöön. Kotimaisten harjoitusten lisäksi kansainvälisiä harjoituksia oli vuonna 2018 paljon mm. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Viron kanssa.
Seuraavaksi Nisula esitteli mekanisoitujen joukkojen tehtävät ja kertoi mitä kansainvälisellä toiminnalla tavoitellaan. Sitä ovat suorituskyky, yhteistoimintakyky ja valmius. Tämä tuo Nisulan mukaan kykyä antaa ja vastaanottaa kansainvälistä sotilaallista apua. Kansainvälinen toiminta antaa lisäksi perspektiiviä toimintaan ja luo perustan kriisinhallintaoperaatioihin osallistumiselle.
Seuraavaksi Nisula kertoi hieman Arrow 18 -harjoituksesta ja valotti tulevaa Arrow 19 -harjoitusta kertoen, että harjoitusten päämäärä on suorituskyvyn ja keskinäisen yhteistoiminnan ylläpito hyökkäystaistelussa. Lisäksi saimme kuulla kokemuksista harjoituksista ja sen, että minkä tason harjoituksia suoritetaan. Nisula totesi myös, että pitää saavuttaa hyvä yhteistoiminnan taso, jotta motivaatio säilyy. Yhteensopivat simulaattorivälineet ovat myös tärkeitä.
Nisula valotti lisäksi hieman varusmies- ja ammattiarmeijoiden eroja kertoen, että harjoitusympäristö oli tuottanut jonkin verran haasteita Yhdysvaltojen joukoille ja heidän kalustolleen. Yhdysvaltojen joukot olivat mm. kehuneet suomalaisten panssarivaunuhuoltoa. Nisula kertoi myös, että suomalaiset joukot kestävät hyvin kansainvälisen vertailun. Käytettävään aikaan nähden suomalainen koulutustaso on hyvä.
Esityksen lopuksi Nisula pohti, että jääkö kansainvälisistä harjoituksista mitään käteen. Hän totesi, että sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä saatavat valmiudet korostuvat ja näin voidaan entistäkin paremmin toteuttaa lakisääteistä tehtävää. Lisäksi opitaan uusia toimintatapoja ja menetelmiä. Joukon yhteishenki myös kohoaa ja omassa toiminnassa ei haluta epäonnistua. Samalla myös opitaan toisten koulutuskalustosta. Esityksen loppukaneettina Nisula totesi, että kansainvälinen toiminta on pitkäjänteistä työtä ja, että Suomi on kiinnostava ja haluttu harjoituskohde ulkomaalaisten näkökulmasta. Näissä harjoituksissa juhlapuheet ja korulauseet muuttuvat käytännön työksi. Nisula totesi lopuksi, että ulkomaalaiset harjoitusjoukot muodostavat tietyn käsityksen Suomesta ja sen armeijasta näiden harjoitusten kokemusten pohjalta, mikä on erittäin tärkeä seikka.
Tilaisuudessa läsnäollut, juuri Suomeen Yhdysvalloista palannut prikaatikenraali Pekka Toveri käytti puheenvuoron ennen loppukeskustelua. Kaksi ja puolivuotta Yhdysvalloissa sotilasasiamiehenä ollut Toveri kertoi vierailleensa kaikkiaan yhdeksässä eri panssariprikaatissa, Hän kertoi myös, että Yhdysvaltojen tykistöä laitetaan parhaillaan kuntoon ja että prikaatitasolla ei Yhdysvalloilla ole ilmatorjuntaa, jota on nyt myös alettu ajamaan uudelleen ylös. Toveri myös sanoi, että Yhdysvalloissa viettämänään aikana hän on havainnut omien joukkojemme osaamisen olevan täysin vertailukelpoista amerikkalaisten kanssa, osin parempaakin. Suomalaiset ovat saaneet paljon kiitosta osaamisestaan.
Luentojen jälkeen oli vuorossa vielä loppukeskustelu. Käydyssä keskustelussa eniten kysymyksiä kirvoitti K9 Moukari, myös panssarintorjunta-aihe puhututti, kuten myös eversti Nisulan esitys kansainvälisestä toiminnasta. Pasi Pasivirta kertoi, että varusmieskoulutus K9-kalustolla alkaa Panssariprikaatissa myöhemmin tänä vuonna ja laitteen tulinopeudesta keskusteltaessa hän ilmoitti sen olevan kahdeksan laukausta minuutissa. Loppukeskustelussa tuli lisäksi esille Panssarimuseon kokoelmissa oleva panssaripoikien aapisen alkuperäinen kappale. Museonjohtaja Hautala ilmoitti sen digitointityön olevan parhaillaan käynnissä.
Keskustelun päätyttyä tilaisuuden juontaja ilmoitti tilaisuuden päättyneen ja kiitti kaikkia osallistujia. Luennoitsijoille, talkoolaisille, museon omalle väelle sekä kaikille muille asianosaisille kiitos mukana olosta jälleen kerran.
