PANSSARI-
VELJET RY

1941 - 1951

Vuosina 1939 - 1940 käyty talvisota oli oiva esimerkki asevelihengen ja yhteisen päämäärän vaikutuksesta tärkeitä asioita ratkaistaessa. Talvisodan loppukuukausina 13 Vickers-panssarivaunua käsittänyt 4. Panssarikomppania siirtyi Karjalan Kannakselle kohdatakseen Honkaniemen aseman lähistöllä Puna-armeijan sotakoneiston.

Talvisodan päätyttyä panssarimiesten keskuudessa eli voimakkaana se aseveli- ja panssarihenki joka oli osoittautunut korvaamattomaksi voimavaraksi ratkaistaessa Suomen kansan kohtaloa. He päättivät perustaa Panssariveljet ry:n. Jatkosodan aikana Panssariveljien yhdistys oli olemassa, mutta varsinainen toiminta elpyi vasta vuonna 1948. Panssariveljien toiminta lakkasi myöhemmin, kun Panssari-lehden kannatusyhdistys perustettiin.

PANSSARI-
LEHDEN
KANNATUS-
YHDISTYS

1951 – 1959

Sotien päätyttyä Panssaripataljoona sijoitettiin Parolannummelle, jossa silloisen pataljoonan komentajan, everstiluutnantti Lauri Paavolan toimesta ryhdyttiin vuonna 1951 valmistelemaan oman lehden, Panssari-lehden, julkaisemista yhdyssiteeksi panssarijoukoissa palveleville ja veteraaneille. Sen taustavoimaksi perustettiin 4.10.1951 Panssari-lehden Kannatusyhdistys ry.

Tuon ajan hengen mukaan oikeusministeriö kuitenkin määräsi, että yhdistykseen ei saanut kuulua panssarijoukkojen reserviläisiä ja niinpä siitä tulikin vain ”vakituisessa palveluksessa olevien panssarialan koulutuksen saaneiden” yhdistys.

Tämä rajoitus poistui vuonna 1957, kun sääntömuutoksen myötä jäseneksi hyväksyttiin ”jokainen Suomen puolustusvoimissa panssarivaunu- tai panssarintorjunta-alan koulutusta saanut henkilö”. Jäsenpohja laajeni täten myös panssarintorjuntamiehiin ja siitä lähtien veteraanit ja reserviläiset ovat muodostaneet jäsenistön enemmistö.

Ensimmäinen Panssari-lehti ilmestyi 28.1.1952 ja siitä lähtien se on jatkanut ilmestymistään neljästi vuodessa. Lehti kertoo omien panssarijoukkojemme historiasta sekä nykypäivästä ja seuraa myös ulkomailla tapahtuvaa panssarijoukkojen kehitystä. Lehti on eräs harvoja maailmassa vielä ilmestyviä puhtaasti panssariaselajiin keskittyneitä julkaisuja. Lehteä julkaisee nykyisin Panssarikilta ry ja se toimii samalla myös killan jäsen- ja tiedotuslehtenä. Panssarilehden levikki on 3000 kpl.

PANSSARIN
KANNATUS-
YHDISTYS

1959 – 1964

Panssarin Kannatusyhdistyksen, kuten uusi nimi vuodesta 1959 oli, aloitteesta pystytettiin vuonna 1959 Panssariprikaatin kasarmialueelle Pyhäntien varteen jyhkeä muistomerkki, joka omistettiin Talvi- ja Jatkosodan panssarimiesten ja panssarijääkäreiden tekojen muistoksi. Vuonna 1959 käynnistyi myös Panssarimuseon suunnittelu.

PANSSARI-
KILTA RY

1964 –

1960-luvun alussa alettiin uuden puheenjohtajan everstiluutnantti Martti Frickin toimesta virittää ajatusta yhtymäkillasta, johon kuuluisivat kaikkien aselajien miehet. Se loi myös edellytykset yhdistyksen nimen muutokselle. Vuonna 1964 yhdistyksen nimeksi tuli Panssarikilta r.y. ja jäseneksi kelpuutettiin jokainen "Panssarirykmentissä, Panssarikoulussa tai muissa panssariaselajin piiriin kuuluvissa joukoissa tai laitoksissa palvellut tai palveleva henkilö" sekä Vahvennetussa 1. Jääkäriprikaatissa, Panssaridivisioonassa ja erillisissä psv- ja pst-yksiköissä palvelleet veteraanit.

Vuodesta 1967 lähtien alkoi syntyä, eritoten veteraanien yhteenkuuluvaisuuden ja aktiivisuuden seurauksena, alueellisia osastoja ympäri Suomea: Tampere 1967, Helsinki 1969, Turku, Lahden seutu ja Etelä-Pohjanmaa 1977 sekä Kanta-Häme 1978.

Lisää alueellisia osastoja perustettiin: Pohjois-Suomi ja Satakunta 1988, Savo 1990 sekä Etelä-Karjala 1995.

Vuoden 1972 sääntöuudistuksessa jäseneksi hyväksyttiin edellisten lisäksi myös ”muu kiltatoiminnasta kiinnostunut Suomen kansalainen”. Näin jäseneksi pääsivät muutkin kuin vain panssari- ja panssarintorjuntajoukkojen veteraanit, reserviläiset ja aktiivisotilaat.

Panssarikillassa on jäseniä noin 2100 ja se on maamme suurimpia joukko-osastokiltoja. Jäsenistöstä veteraaneja on enää 140 ja loput ovat nuorempaa polvea. Naisia on joukossa muutamia kymmeniä.

LAGUKSEN MUISTOMERKKI

Panssarikillan ja usean muun tahon yhteisvaikutuksena syntyi sodanaikuisen Panssaridivisioonan komentajan kenraalimajuri Ruben Laguksen muistomerkki Hl. Koskelle (nykyinen Hämeenkoski) vuonna 1974.

TUNNUKSET

Killan oma lippu otettiin käyttöön vuonna 1979. Siinä yhdistyvät perusväreinä panssarin musta, panssarintorjunnan oranssi sekä keskellä jääkärien väreissä kelta-vihreä Panssaridivisioonan kolminuolitunnus. Osastoilla on myös omat lippunsa.

Musta baretti varustettuna Panssaridivisioonan kolminuolitunnuksella otettiin käyttöön kiltapäähineenä vuonna 1980. Puolustusvoimissa panssarimiehet saivat baretin päähineekseen vasta vuonna 1983; kilta vaikutti mallina osaltaan päätökseen.

PANSSARI-
MUSEO

Panssari-lehden syntyvaiheessa jo vuonna 1951 oli esillä ajatus Panssarimuseosta. Vuonna 1958 ajatus herätettiin uudelleen henkiin. Puolustusvoimilta ei ollut saatavissa sopivaa maa-aluetta museota varten, joten Panssarin kannatusyhdistys ry osti tarvittavan maa-alueen Hattulan kunnalta, Parolannummen alueelta, vuonna 1960. Samana vuonna alkoi museon rakentaminen Panssarin kannatusyhdistyksen puheenjohtajan everstiluutnantti Martti Frickin johdolla. Kalusto museoon saatiin Puolustusvoimilta. Museo avattiin yleisölle 18.6.1961.

Museon kokoelmat käsittävät panssarivaunujen ja panssarintorjunta-aseistuksen lisäksi myös muuta aiheeseen liittyvää materiaalia kuten asepukuja, pienesineistöä, varusteita ym.  Mittava osa näytteillä olevasta panssari- ja panssarintorjunta-aseistuksesta on vallattu viholliselta Talvi- ja Jatkosodassa. Museon kaluston joukossa on monia harvinaisuuksia, joita ei ulkomaisten museoiden kokoelmiin ole säilynyt. Museon päänäyttelyhallissa on lisäksi vuosittain vaihtuvia erikoisnäyttelyitä.

Panssarimuseo siirtyi 19.11.2002. perustetun Panssarimuseosäätiöön alaisuuteen 1.5.2003 alkaen.

PROJEKTEJA

Varusmiesten autohuoltola

1970-luvulla alkoi varusmiesten käytössä olleiden ajoneuvojen määrä kasvaa Panssariprikaatissa. Vuonna 1976 Panssarikilta rakensi varusmiesten käyttöön autohuoltolan.

PÄÄNÄYTTELYHALLI

Killan ja Panssarimuseon yksi suurimmista ponnistuksista on ollut päänäyttelyhallin rakentaminen. Projekti alkoi vuonna 1985 ja hallin avajaiset olivat toukokuun lopussa 1987. Halli toi mukanaan ajanmukaiset toimisto-, kahvio- ja näyttelytilat vapauttaen samalla punaisen Piilopirtti-nimisen rakennuksen varastotilaksi.

SÄÄTIÖITYMINEN

Vuosina 2002 – 2003 saatettiin loppuun jo vuonna 1991 päätetty ajatus museotoiminnan säätiöitymisestä. Killan silloinen hallituksen puheenjohtaja Erkki Kauppinen kääri hihansa ja ryhtyi toimeen, jonka seurauksena Panssarimuseosäätiön edustajiston (nyk. hallintoneuvosto) perustava kokous pidettiin 21.11.2002 ja säätiö rekisteröitiin 29.4.2003. Säätiö otti vetovastuun Panssarimuseosta 1.5.2003.

UUDET NÄYTTELYTILAT

Panssarimuseosäätiö on kehittänyt museotoimintaa merkittävästi. Ensiksi rakentamalla toisen näyttelyhallin, jonka avajaiset pidettiin 12.7.2008 ja toiseksi toteuttamalla kehittämishankeen, jonka tuloksena Panssarimuseon rinnealueen arvokkaat museopanssarivaunut ja -ajoneuvot on saatu asianmukaisten näyttelykatosten suojaan. Rinnekatokset vihittiin käyttöön 26.4.2018. Vihkiäistilaisuudessa nauhan leikkasivat sotakamreeri Reino Lehväslaiho, museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet sekä säätiön silloinen hallituksen puheenjohtaja Mika Hautala.

Ponnistukset:

Panssari-lehti 1952 ->
Panssarimuistomerkki 1959
Piilopirtin tanssilava 1960 (museon varainhankintaa varten)
Panssarimuseo 1961
Varusmiehille stipendejä 1962 ->
Panssarimuseon I sisänäyttelyhalli nykyinen moottorihalli 1963
Piilopirtin motelli 1963 (museon varainhankintaa varten)
Varusmiesten autohuoltola 1976
Panssarimuseon päänäyttelyhalli 1987
Laguksen miehet – marskin nyrkki, Suomalainen Panssariyhtymä 1941 – 1944 teoksen kustantaminen 1992
Panssarikenraali Ruben Lagus- henkilöhistorian kustantaminen 1994
Panssarimuseosäätiö 2002
Päänäyttelyhallin rakentaminen 1987
Toisen näyttelyhallin rakentaminen 2008
Rinnekatoksen rakentaminen 2018

Nykyäänkään kilta ei lepää laakereillaan vaan kiltatoiminnan ohella toteuttaa museon vuosittaisia tapahtumia ja julkaisee edelleen tunnustettua Panssari-lehteä.

PETTÄMÄTÖN
PANSSARIHENKI

Voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne ja asevelihenki kumpuavat parhaiten panssarijoukkojen kunniamarssin sanoista, jotka laati runoilija Yrjö Jylhä Talvisodassa Taipaleenjoella:

"Meillä on käsky jyrkin
uhmata kuolemaa.
Voimalla panssarinyrkin
ruhjoa vastustajaa.
Meillä ei säikytä,
meillä ei surra
- iske ja murra!"